Kuukausikooste - joulu edition

Moikka ja mukavaa tapaninpäivää! Toivottavasti pyhänne ovat sujuneet mukavissa merkeissä tähän asti, tai ainakin kuten jokainen joulua haluaa viettää tai olla viettämättä. On ehkä tullutkin selväksi, miten allekirjoittanut on kovimman luokan jouluttaja. Tosin minusta tuli jouluttaja vasta pitkälti aikuisiällä. Nuorempana en joulusta juuri välittänyt, joten joulumarkkinat, leipominen ja muut ihanat joulunalus aktiviteetit ovat tulleet vasta myöhemmin mukaan. 

Ajattelin vielä tunnelmoida täällä blogin puolella kulunutta joulunaikaa, kokoamalla marras- ja joulukuulta tunnelmia perinteisen kuukausikoosteen tilalle. Vielä tänään jatkuu toki joulunvietto kotosalla, mutten osaa itse täysin toimettoman olla, vaikka olin aluksi ajatellut, miten kannettavani pysyisi joulun pyhät kiinni.

Oma virallinen joulutukseni alkoi marraskuun 22. päivä, kun suuntasin Helsinkiin, jossa järjestettiin Aleksin joulukadun avajaiset, mitä en ollut aiemmin päässyt todistamaan. Keskustassa ei tosin tiennyt onko marraskuu vai huhtikuu, sillä lumesta ei ollut tietoakaan ja lämpötilatkin olivat pitkälti plussan puolella.  

Fiilistelin Helsingissä muun muassa Stockmannin jouluosastoa ja satuikkunaa, joka oli tänä vuonna Muumi aiheinen. Marraskuun aamupäivä oli loistava hetki suunnata kaupoille, sillä jouluruuhkista ei ollut vielä tietoa. Tosin vaikka minusta on ihana katsella esimerkiksi kauniita joulukoristeita, samalla niihin tulee ähky ja vähän jopa ahdistus tavaranmäärästä. Kuka ihme muka tarvitsee jatkuvasti uusia joulukoristeita? 

Myöhemmin päivästä ystäväni liittyi seuraan, kun olimme yhdessä katsomassa Aleksin joulukauden avajaisparaatin. Sillä sekunnilla, kun paraati pääsi käyntiin, alkoi vesisade. Mikä tuuri, kun koko päivän oli ollut poutaa. Paraati oli ihana nähdä, mutten usko että menen uudelleen, sillä ihmisiä oli hulluna paikalla. Paraatin jälkeen menimme ystäväni kanssa kahvilla ja olikin ihana istua rauhassa alas. 

Marraskuussa aloin siirtyä käsitöissä jouluun. Tein esimerkiksi jouluaiheisia korvakoruja, kuvassa näkyvät menivät miehen äidille muuten vain. Ompelutunneilla ompelin monta pussukkaa joululahjoiksi niin naisille kuin miehille. Nyt minulla onkin muuten pitkä käsityölista, mitä haluaisin tunneilla tehdä, kunhan ne taas joululoman jälkeen lähtevät käyntiin. 

Marraskuun puolella alkoi myös joulumarkkinoilla käynti, kun Porvoon joulunavaus oli 29. päivä. Vettä satoi enemmän ja vähemmän pitkin päivää, mutta sellaista se oli jatkuvasti, joten parempaa säätä ei oikein edes osannut odottaa. Sympaattisessa Porvoossa pääsee ehdottomasti joulutunnelmaan säästä huolimatta. Porvoo onkin minulle ihan pakollinen kohde piipahtaa joulunalla. Pääsimme myös todistamaan pienen Porvoon joulunavausparaatin. Tosin nyt kun muistelen, olemme olleet joskus aiemminkin kaupungissa paraatin aikana. 

Joulun alla on ihana istuskella viikonloppuisin kahviloissa kaakaolla, kun monesti kahvilatkin on kauniisti vuodenaikaan koristeltu. Taustalta ei puutu kuin lumi ja sitä olen kovasti kaivannut. Toivoisin myös asuinkaupunkiin samanlaista joulumarkkinaperinnettä kuin esimerkiksi Porvoossa on, täällä kuin ei ole mitään vastaavaa joulutapahtumaa. 

Paras idea oli kolmen yön matka Tallinnaan joulukuussa. Ihana, että aikataulullisesti pystyimme tämän toteuttamaan. Tallinnaan hotelliin meno joulun alla oli ollut pitkään haaveeni. Arkena hotellin sai kohtalaisen edullisesti, kun olimme paikalla tiistaista perjantaihin. Muutamana aiempana vuonna olen muuten hankkinut itselleni ja miehelle joululahjasi Tallinnan reissun tammikuulle, joka on ollut sekin tosi ihana aika vierailla kaupungissa, kun kaikkialla on rauhallista. 

Tallinnan joulutori on ihanin, jopa vesisateella siellä on tunnelmaa. Mietinkin, että mikäli pitäisi valita vain yksi joulukohde missä käydä, se olisi empimättä Tallinna. Kolmen yön matkalla ennätti ihanasti käydä joulutorilla monet kerrat, joten ehdimme esimerkiksi maistella montaa eri glögiä.

Viikon päästä Tallinnasta tultua oli vielä viimeisten listallani olleiden joulumarkkinoiden vuoro, kun suuntasimme Helsingin Tuomaan Markkinoille. Olen muuten viime vuosina käynyt Tuomaan Markkinoilla parikin kertaa joulun alla, mutten tänä vuonna ehtinyt. Onneksi ennätimme kuitenkin markkinoille tunnelmoimaan niiden viimeisellä aukiolo viikolla, tosin muutama muukin oli silloin luonnollisesti paikan päällä.

Helsinki on kaunis joulun alla. Onneksi kaikki lahjat oli tässä vaiheessa hankittu, joten oli parasta vain tunnelmoida kaupungilla, hekumoida markkinoilla, ihailla jouluvaloja sekä kävellä kerrankin kuivilla kaduilla, ainakin hetken, kunnes illalla taas satoi vettä. Talven jatkuvat vesisateet tosin jo naurattavat ja ehkäpä pian saamme jo lunta tänne eteläänkin? 

Meillä ei kotona ole joulukuusta, mutta saimme koristella miehen vanhempien kuusen. Koristeet ovat pääosin minun tekemiäni, kun ompelin muutama vuosi sitten sydämen muotoiset kangaskoristeet. Käpyjä olen taas joskus mökiltä kerännyt ja maalannut kultaisiksi. Kuusessa onkin sellaista vanhanajan henkeä, josta pidän ja sopii loistavasti heille. Mikäli minulle olisi kotona kuusi, se olisi kultaisin koristein laitettu. Kuvan ruskea setti on muuten ystävällisesti saatu WasabiConceptilta. 

Kuusena alle menevät lahjat käärin tänäkin vuonna punasävyisiin paketteihin. Minulla on ihana-kamala tapa ostaa joulupapereita alennusmyynneistä pyhien jälkeen, mitä olen harrastanut muutaman vuoden. Papereja olikin kertynyt melkoisesti, joten käytin nyt vanhoja pois. Lahjoja hankin todella maltillisesti ja pyrin miettimään käytännöllisyyttä, esimerkiksi miehelle ostin muun muassa hanskat hajonneiden tilalle, anopille tein kolme erikokoista meikkipussia ja näin edespäin. 

Piipahdin alennusmyynneillä päivää ennen aattoa, kun halusin olla hetken yksikseni kaiken ruokakaupassa ravaamisen ja leipomisen välissä. Menen harvoin kaupoille muuten vain, mutta nyt mielenkiinnosta tutkailin vähän alennusmyyntejä, mutten ostanut mitään. Aleissa voi hintojen sokaistaman hullaantua, mutta voi myös tehdä loistavia löytöjä. Hyvä esimerkki on päälläni näkyvä villakangastakki parin vuoden takaa aleista. Olin haaveillut siitä pitkään, sovitellut ja pohtinut, että mikäli tulee alennukseen, ostan. Takin alla oleva neule on myös alelöytö viiden-kuuden vuoden takaa. 

Jouluksi emme haaveista huolimatta saaneet paksua lumikerrosta, mutta saimme sentään pakkasta ja kirkasta taivasta. Mikä taivas olikaan 23. joulukuuta, vaikkei kuvassa näytä läheskään niin kauniilta, kuin livenä katsottuna. Nythän muuten päiväkin alkaa hiljalleen pidentyä! 

Jouluaattona pukeuduin punaiseen. En omista montaa punaista vaatetta, mutta Nanson maaliskuussa superalennuksista löytynyt puseron & hameen setti toimi kauniisti joulunakin. Olen käyttänyt näitä erikseenkin, esimerkiksi Tallinnassa puin punaisen puseron mustan nahkahameen kanssa illalliselle. Ihana huomata, etten koskaan tunne, ettei kaapissa olisi mitään päälle puettavaa. 

Ajatukseni luksuksesta on muuttunut

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, miten oma käsitykseni luksuksesta on muuttunut vuosien varrella, varmasti ikä on tehnyt tehtävänsä asiassa. Jos mietitään vain pukeutumisen kannalta, niin mikä on luksusta? Tunnistettavien brändien laukut, tonnin takit, näkyvät logot? Nuoruuden luksusharrastaja minussa on ollut pitkään poissa. Ruudulliset kashmir-huivit, logomania ja samat kultakellot, jotka näkyivät jokaisen bloggaajan kuvissa blogien kulta-aikana kymmenisen vuotta takaperin, ovat enää kaukainen muisto. Vaikka kyllä minulta löytyy edelleen aikoinaan ostettuja asusteita, jotka ovat käytössä, mutten enää olisi valmis laittamaan suuria summia tavaraan. Havahduinkin, etten haaveile enää laukuista tai muusta materiasta, kuten ennen tein. 

kimallepusero - neulottu (2025) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018) 

nahkahame - Minus (2023) 

nilkkurit - Pavement (2021) 

Brändit eivät tee tyyliä. Muoti on myös hiljalleen valunut suuntaan, jossa logot eivät näy, vaikka kantaisit nelinumeroista laukkua, kanssakulkijat sitä tuskin tietävät. Oma ajatusmaailmani on muuttunut vasta ihan muutaman vuoden sisällä ja välillä mietin itsekin, olenko edes sama henkilö enää. Miksi ihmeessä maksaa maltaita käyttötavarasta? Varsinkin, kun laadulla harvemmin on tekemistä tähtitieteellisen hinnan kanssa, laadukkaat materiaalit ne merkitsevät, eikä pankkitiliään tarvitse silti tyhjentää. 

 

Lapsena halusin olla muotisuunnittelija, tätä linjaa kohti en koskaan lähtenyt, ehkä jo siitä syystä etten osaa piirtää sitten tippaakaan. Aikuisena kuitenkin tavallaan olen omanelämäni muotisuunnittelija, kun ompelen ja neulon vaatteita ja useimmiten omasta päästä. Tajusin taannoin, että minulle on suurinta luksusta pukeutumisessa nimenomaan itse tekeminen.

Se kun pääsen penkomaan Eurokankaan palalaaria kaikessa rauhassa. Se kun käytän tunteja aikaani vaatteen tekemiseen neuloen tai ommellen ja lopputulos palkitsee. Se kun kenellekään muulla ei ole samaa vaatetta kuin minulla. Se kun tuotteet ovat mitä parhainta materiaalia ja haluan kiskaista samoja tuotteita, tehtyjä tai ostettuja, aina uudelleen ja uudelleen päälle. Hintalapulla ei todellakaan usein ole mitään tekemistä luksuksen kanssa, vaikka todettava on, etteivät käsityötkään ole halpoja.

Olen monesti huomannut, miten ihmiset, varsinkin he jotka eivät itse käsitöitä harrasta, arvottavat omatekemät tuotteet jotenkin vähempi arvoisiksi. Minulla ajatusmaailma on juuri päinvastoin, arvostan oma tekemää enemmän kuin kaupasta rahalla saatavaa. Tänä jouluna tein paljon lahjoja itse, sillä annan arvokkainta mitä omistan, aikaani jota en koskaan saa takaisin. 

Jouluinen Helsinki

Kolmannet joulumarkkinat listallani olivat Helsingin Tuomaan Markkinat, jotka ruksin listaltani vasta niiden viimeisellä aukiolo viikolla. Täytyi vähän jaotella kalenteriin, milloin minnekin suuntaa, sillä joulunalusaika on lopulta hurjan lyhyt, vaikka aloitimmekin markkinoilla kiertelyn Porvoosta vielä marraskuun puolella. Rakastan joulumarkkinoita, mutta todettava on, että usein niillä kiertelystä tulee lopulta melkoinen maraton.

Tuomaan Markkinoille menopäivän olin päättänyt jo hyvissä ajoin, kun suuntasimme sinne perjantaina. Viime vuonna me muuten olimme Helsingissä hotellissa yötä joulumarkkinoilla käynnin yhteydessä. Olin saanut jo edellisenä jouluna lahjaksi hotellilahjakortin, joka meni aattona vanhaksi, joten tuli melkoinen kiire käyttää se pois. Helsinki on kuitenkin kotoa sen verran helpon matkan päässä, että tällaiset päivävisiitit kaupunkiin ovat näppäriä. 

Tuomaan Markkinoilla on pitkät perinteet, sillä lukemani mukaan ne on järjestetty Senaatintorilla vuodesta 2011. Alunperin kyseiset joulumarkkinat saivat alkunsa Esplanadin puistosta jo vuonna 1994. Olen itsekin käynyt markkinoilla yli kymmenen vuotta, mutta oma joulutukseni alkoi vasta Senaatintorilta, joten Esplanadin Tuomaan Markkinoita en kokenut.

Mikä positiivinen yllätys olikaan, ettei päivällä satanut vettä. Optimistina olin myös jättänyt sateenvarjon kotiin. On ollut niin vesisateinen talvi, että siihen on jo tavallaan tottunut. Päivän mittaan kadutkin kuivuivat, mutta eiköhän illemmalla vettä taas niskaamme saatu, onneksi olimme siinä vaiheessa jo tekemässä hiljalleen lähtöä kohti kotia. Kirjataan ylös, että vuonna 2025 jokaisilla käymilläni joulumarkkinoilla satoi vettä, joka alkaa jo lähinnä naurattaa.

Kiertelimme päivän aikana markkinoilla useampaan otteeseen, ensin heti kaupunkiin saavuttuamme puolen päivän maissa. Kävimme välissä lounaalla Kruununhaassa tutussa korealaisessa ravintolassa, josta kävelimme vielä markkinoiden kautta. Olen ennenkin todennut, miten suuri osa joulumarkkinoiden tunnelmaa on miljöö. Senaatintori on upea sijainti markkinoille ja mahtavaa, että Tuomiokirkon remonttikin oli saatu valmiiksi. 

Markkinoilta olisi saanut monenlaista herkullista syötävää, mutta hinnat alkavat mennä jo kipukynnyksen rajamaille. Ymmärrän kyllä inflaation ja miten yrittäjien on saatava palkkaa työstään, mutta esimerkiksi 12€ pienestä riisipuuro lautasesta, vaikka millaiset höysteet olisi, on minusta liikaa. Varsinkin kun riisipuuro on minulle sen verran arkinen, keitän sitä usein kotonakin. Glögiä toki joimme useammat mukit, sillä se vain kuuluu olennaisesti joulumarkkinoiden tunnelmointiin. Olin myös suunnitellut nauttivani myöhemmin päivästä jotain herkkua jälkiruoaksi joulumarkkinoilla, mutta jonojen ollessa jo siinä vaiheessa tähtitieteelliset jätin väliin.

Keskustassa oli muuten useammat joulumarkkinat, kun myös Mantalle oli pystytetty pieni joulutori. Lisäksi olisi ollut Forumin sisäpihalla Kukontori, joka jäi tällä kertaa näkemättä. Halusimme nimittäin viettää eniten aikaa Tuomaan Markkinoilla sekä ihan vain keskustassa kävellen. 

Kävin viimeksi Helsingissä marraskuun puolella, kun Aleksanterinkadun jouluvalot paraatin myötä vasta sytytettiin, joten nyt näin ne vasta kunnolla hämärässä. Ihanaa, miten keskustassa panostetaan valoihin. 

Iltaisella kävimme vielä tunnelmoimassa Tuomaan Markkinoilla, jolloin porukkaa oli ihan hulluna paikalla. Päivällä markkinoilla sai vielä kierrellä kohtalaisen väljästi, mutta myöhemmin oli tosiaan melkoinen tungos, jolloin oli jo parempi poistua paikalta. Ihanaa kuitenkin, että ihmiset ovat löytäneet markkinoille. Varmasti perjantailla sekä viimeisillä aukiolopäivillä oli tekemistä tungoksen kanssa. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelenkin oikein mukavaa joulua rakkaat lukijat! 

Ripaus kimallusta loppuvuoden pukeutumiseen

Postaus sisältää *mainoslinkin

Talvipukeutumisessani pääosaa näyttelee ehdottomasti asusteet ja takit, joiden alla on usein ihan vain legginsit ja neule. Varsinkin silloin, jos tiedän päivän aikana lähinnä viettäväni aikaa ulkona, kuten menneenä perjantaina suunnatessamme kolmansille joulumarkkinoille tälle kaudelle. Tykkään kovasti helposta talvipukeutumisesta, vaikka tavallaan tuntuu, ettei varsinaisesta talvesta voi vielä oikein puhuakaan, kun lunta ei ole meilläpäin pahemmin näkynyt. Täällä odotellaankin kovasti valkoista maisemaa, toivottavasti jatkuvat vesisateet muuttuvat pian lumeksi. 

takki - &Other Stories (2023)

alla neule - &Other Stories (2020)

nilkkurit - Vagabond (2024) 

nahkarukkaset - Lindex (2016) 

paljettilaukku - Part Two (2025) 

korvaläpät - villapuodista (2023) 

Vaatekaapin vanhat suosikit saivat ripauksen kimallusta paljettilaukun muodossa. Olen pitkään haikaillut jonkin kimaltavan laukun perään, muttei täydellistä ollut tullut vastaan, kunnes bongasin makuani miellyttävän yksilön Part Twolta. Pohdin tapani mukaan laukun hankintaa useita viikkoja, mutta tiedän, että tulen käyttämään paljettilaukkua loppuvuoden lisäksi myös muina vuodenaikoina. Pohdin myös, jos olisin tehnyt paljettilaukun itse, mutta materiaali on vähän haastava ommella, joten koin järkeväksi hankkia laukun valmiina. Lopulta annoinkin periksi ja ostin laukun itselleni joululahjaksi, kun kyseinen tuli edes pieneen alennukseen. Eikö olekin upea laukku, jossa yhdistyy kauniisti kullan ja hopeanväriset paljetit.

Kuten sanottu, asusteet ovat omassa tyylissäni se tärkein elementti, sillä lopulta pyöritän samoja vaatekappaleita vuodesta toiseen. Tässä tosi perusasussani näkyykin laukun lisäksi muutama muukin suosikkini talviaikaan, korvaläpät ja nahkarukkaset. Voitteko muuten kuvitella, että aikoinaan Lindexiltä ostetut rukkaset ovat palvelleet pian jo kymmenen vuotta! Olen monesti sanonut, miten ketjuliikkeistäkin voi tehdä laadukkaita, aikaa ja käyttöä kestäviä hankintoja. Lindex muuten tuo vuosittain mallistoonsa vastaavat nahkarukkaset, löydätte ne halutessanne *täältä (mainoslinkki).