Melkein festariasu

takki - Pieszak (2024) 

hame - Arket (2023) 

t-paita - Selected Femme (2025) 

laukku - Gucci (2022) 

tennarit - Converse (2025) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025)

Huomaamatta varmaan 85% blogin kuvista on nykyisin puhelimella otettuja. Helppous ja nopeus ovat saaneet tämän aikaan, sillä painavaa kameraa ei useinkaan halua raahata mukanaan, kun taas puhelin kulkee luonnollisesti aina menossa mukana. Tämäkin asu, jossa suuntasin Dingon keikalle Wiinijuhlille, olisi jäänyt kuvaamatta, mikäli kaikki kuvat pitäisi ottaa järjestelmäkameralla. Tykkään muutenkin sellaisesta rennosta otteesta somessa, joten sinänsä itselleni ei ole enää väliä, otetaanko kuvat kameralla vai puhelimella. Sen sijaan kuvauspaikoissa olen äärettömän tarkka, mikä vain tausta ei asukuviin käy. Mitä mieltä olette siellä ruudun takaa, onko väliä millä blogin kuvat on kuvattu? 

Tässä paljettihameen ja cargotakin yhdistelmässä tosiaan suuntasin menneenä viikonloppuna vähän kuin minifestareille, kun naapurikaupungissa järjestettiin ihka ensimmäistä kertaa Wiinijuhlat. Kuten tiedätte, en ole todellakaan mikään festareilla kävijä, jo ajatuskin bajamajoista saa niskavillat pystyyn, mutta tällaiset keskustassa järjestettävät tapahtumat, joista alueelta pääsee välillä poistumaankin käyvät minulle. Halusimme miehen kanssa nimenomaan nähdä Dingon, sillä pakkohan bändi on kerran elämäsää nähdä livenä. Tapahtuma alkoikin jo kolmen aikaan päivällä, josta jatkuin myöhään yöhön muiden artistien myötä, muttemme ihan yömyöhään jaksaneet paikalla olla. 

Wiinijuhla-asu rakentui ihan hetkessä, kun luotin vaatekaapin vanhoihin suosikkeihin, ja ehdottomasti halusin kultaisen paljettihameen päälle. Hame on yksi luottovaatteeni, joka on ollut monessa menossa mukana ja saikin Las Vegasin reissulla vähän kulumaa osakseen. Mikäli minulta kysytään, jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä yksi paljettihame, se on äärettömän monipuolinen ja moneen tilanteeseen sopiva vaatekappale. Hameen kaveriksi halusin kerrankin jotain muuta kuin yleensä puetun nahkatakin, joten päädyin rentoon cargotakkiin, jonka kultainen kirjailu istui yhteen hameen kanssa. Jalkaan laitoin tennarit ihan mukavuuden vuoksi, mutta nilkkurit olisivat sopineet myös. Mikäli joskus kuitenkin menisin ihan kunnon festareille, pukisin varmasti jotain tämän asun tyyppistä sinne. 

Inspiraatiota valkoisen hameen kanssa syyskesään

Postaus sisältää *mainoslinkkejä H&M:lle ja Spartoolle

Kuten otsikko jo kertookin, tässäpä muutama asuidea kuluneen kesän lempivaatteen, valkoisen hameen ympärille, niin että se stailataan loppukesän viileneviin säihin. Taas kerran en halua uusia koko vaatekaapin sisältöä, vaan pohtia erilaisia yhdistelmiä vaatteiden ja asusteiden kanssa, jonka tyyppisiä jo omistan. Alkusyksyyn huomaan innostuvani tummanruskeasta ja mokkanahasta, eli samoista jutuista kuin vuosi sitten.

 

*aurinkolasit - *toppi - *mokkanahkainen laukku 

*mokkanilkkurit - *valkoinen hame - *nahkatakki

laukku Ganni- *ribattu paita - *aurinkolasit

*ruskea takki - *valkoinen hame - *tennarit

*aurinkolasit - *harmaa neule - *korvakorut 

*nahkalaukku - *valkoinen hame - *ballerinat 

Käsillä oleva pukeutumisaika on ihan lempparini, pärjää edelleen paljain kintuin, mutta voi alkaa yhdistellä nilkkureita, takkeja ja neuleita kesävaatteiden kaveriksi. Nahkatakki ja mokkanilkkurit ovat joka syksyinen suosikkicombo ja toimivat täydellisesti valkoisen hameen kanssa. Toisen kollaasin perusasu päivittyy, kun vaihtaa normaalisti nähdyn khakivihreän takin ruskeaan versioon, jonka itse asiassa ostinkin itselleni. Myös neuleita on kiva yhdistellä kesäisempien elementtien kanssa, kuten hameen ja ballerinojen. 

Elokuinen päivä Loviisassa

Loviisa, tuo tuttu, mutta kuitenkin pikkukaupunki, jossa tulee käytyä liian harvoin. Kaupunki, jossa olen käynyt useinkin, onhan sinne kotoa vain noin puolen tunnin ajomatka, mutta keskustassa usein vain ohikulkumatkalla, pikaisesti kahveilla tai jäätelökioskilla ja ottamassa asukuvia kauniissa miljöissä. Kaupungissa järjestettiin Asuntomessut muutama kesä sitten, ja silloin kävinkin elämäni ensimmäistä kertaa Asuntomessuilla. Vuosi sitten sen sijaan kävin siskon kanssa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, joka oli niin sympaattinen. Tänä kesänä olin kaavaillut suuntaavani samaiseen tapahtumaan, mutta se jääkin väliin, sillä olen muissa maisemissa silloin. Päätinkin lähteä omassa seurassani tutustumaan Loviisaan kauniina eloikuisena kesäpäivänä ihan muuten vain, elokuuhan on edelleen täysi kesäkuukausi! En ollut nimittäin käynyt Loviisassa koskaan yksin ja toisinaan tykkään viettää päivää niin, saan kuvata rauhassa ja kulkea oman aikatauluni mukaan. 

Saavuin kaupunkiin yhdeksän jälkeen, ja kävelin bussiasemalta aamukahville kahvilaan, jossa istuimme ulkokahveilla vuosia sitten lämpimänä lokakuisena päivänä miehen kanssa. Torin kupeessa sijaitseva Favorit Cafe & Tea (Aleksanterinkatu 6), oli siis ennestään tuttu ja halusin ehdottomasti nauttia kupposen (jää)kahvia kauniissa miljöössä ulkona, jonka tiesin täältä löytyvän. Kahvilassa oli saatavilla monenmoista paikan päällä leivottua herkkua, pohdinnan jälkeen päädyin lohitäytteiseen croisantiin ja jäälatteen. Otin ulkoa varjopaikan ja nautin aamupalaa kaikessa rauhassa, samalla sivukorvalla kuunnellen, miten ympäriltä kuului vain ruotsin kieltä. Kaksi rouvaa nautti kahvejaan omenapuun alla ja pohdin tippuuko puusta omena jomman kumman päähän, sen verran puussa oli satoa. Joku nainen luki kirjaa varjoisalla paikalla omissa oloissaan, kukaan ei itse asiassa istunut aurinkopaikoilla, sillä lämmin aamu oli kyseessä. 

Aamupalan jälkeen kävelin pitkin Loviisan hiljaisia katuja, ihailin upeaa kaupungintaloa ja torin miljöötä yleisesti. Torikahvilassa näkyi muutama loppukesän aamupäivästä nautiskelija, mietin heidän ajatuksiaan, että täytyy istua ulkona vielä kun voi. 

Vanhassa kaupungissa aika oli pysähtynyt, kadulla ei näkynyt kuin muutama ohi ajava auto ja lenkkeilijä. Kävelin katuja ristiin rastiin, juuri tämän takia tykkään tehdä päiväreissuja yksin, saan kulkea samoja katuja niin monta kertaa kuin tahdon ja pysähtyä minne haluan. Ihailin talojen yksityiskohtia kuten ikkunankarmeja ja kurkin salaa pihoihin, jotka olivat upean vehreitä. 

Vanhankaupungin kupeessa sijaitseva Laivasillan alue on myös näkemisen arvoinen. Punaiset suola-aitat kätkevät sisälleen ravintoloita ja kesäputiikkeja. Tällä kertaa kävelin vain alueen läpi, mutta siellä on tunnelmallista istahtaa terassille syömään tai juomaan. Minua viehättää myös aina venesatamat ja kävinkin ihailemassa veneitä laiturilla. Törmäsin kahteen suloiseen koiraan, joiden omistajan kanssa juttelin pitkään niitä näitä, niin koirista, Loviisasta ja työelämästä. Uusien ihmisten kanssa on mukava rupatella, sillä he ovat mielenkiintoisia ja aina voi oppia jotain uutta keskusteluista. 

Useamman tunnin kävelyn ja haahuilun jälkeen suuntasin lounaalle ja paikaksi valitsin Ajurin (Mannerheiminkatu 2), joka oli uusi tuttavuus. Samaisella paikalla sijaitsi aiemmin ihan toinen ravintola, jossa miehen kanssa muutama kesä sitten syömässä kävimme, muistan hyvin, sillä tuolloin terassilla istuessa alkoi sataa, mutta onneksi aurinkovarjo suojasi. Tälläkin kertaa tummat pilvet peittivät osittain taivaan, mutta otin riskin ja istuin ulkona, tietysti kesällä syödään terassilla! Olin ainut ulkona istuja, vaikka sisällä olikin asiakkaita. Mainittakoon, että poutana pysyi. Tykkäsin ravintolasta kovasti, sillä minulle lokaatio on ruoan lisäksi todella tärkeä juttu. Tilasin lounaaksi lohibowlin ja paikan omaa mansikka-raparperi soodaa. Kaikki oli todella hyvää, eli tänne palaan varmasti. Tarjotut jälkiruokakahvit tosin jätin juomatta, sillä tiesin haluavani myöhemmin kahville muualle. 

Mikään shoppailijan unelma ei Loviisa luonnollisestikaan ole, mutta esimerkiksi suloinen Lifestylepuoti Mia´s (Aleksanterinkatu 4) oli ehdottomasti käytävä katomassa, se sijaitsee muuten aamupalalla käydyn Favorit kahvilan kanssa samalla kadulla. Putiikissa oli ehkä enemmän lapsille suunnattuja tuotteita myynnissä, mutta myös naisille niin uutta kuin vanhaa. Kävin myös Loviisan Suurkirppiksellä (Mariankatu 22), josta ostin nappeja neuleprojekteihini. Olipa keskustassa myös ainakin yksi vaatekauppa, jossa kävin pyörähtämässä ihan mielenkiinnosta, vaikkei minulla ollutkaan nyt mitään ostoslistalla. 

Loviisan keskustassa kannattaa katsoa jalkoihinsa, sillä kaduilla on paljon katumaalauksia, voit bongata niin mattoja kuin elämän viisauksia. Hauska juttu onkin kulkea pitkin katuja näitä maalauksia bongaillen, menin reitin useamman kerran. Välillä istahdin puiston penkille fiilistelmään loppukesää. Vaikka oli kuuma kesäpäivä ja kuljin mekossa, bongasin jo ensimmäisiä syksyn merkkejä - pihlajanmarjoja ja ensimmäiset ruskeat lehdet vaahterassa. Samalla mietin, miten Loviisa on tunnelmallinen myös ruska-aikaan, ehkä on tehtävä uusi reissu syksyllä. 

Kuinka monessa kahvilassa ja ravintolassa ennättää käydä yhden päivän aikana? Kolmessa, jos minulta kysytään. Suunnistin päiväkahveille vanhankaupungin kujalla, ulkoapäin vähän piilossa olevaan Tuhannen Tuskan Kahvilaan (Mariankatu 2 C). Kadun puolella olevat auringonkukat olivat hyvä maamerkki astua kahvilan portista sisään. Kyseinen kahvila tarjoilee päivästä vaihtuen suolaista ja makeaa, kysymällä selviää, mitä on saatavilla, sillä heillä ei erikseen ole menua. Valitsin päivän valikoimasta raparperi-tosca piirakkaa, jonka kaveriksi otin jääteetä, sillä kuuma kahvi ei kuumalla minulle maistu. Kahvilan parhaita puolia on tarjoilujen lisäksi ihastuttava sisäpiha, joka on kukkiva keidas keskellä puutaloja. Tiesittekö muuten, että kahvila on rakennettu vanhaan talliin. 

Kahvilassa käynnin jälkeen kiertelin vielä kertaalleen vanhankaupungin katuja puutaloja ihaillen. Ketään ei juuri näkynyt missään, ruohonleikkurin ääni kantautui jostain pihasta ja joku mies maalasi talonsa pieniä yksityiskohtia. Pohdin mielessäni, miten vanhoissa puutaloissa asuvien täytyy ehdottomasti olla innostuneita pienestä fiksailusta, sillä tunnetusti omakotitalossa ei muutenkaan koskaan hommat lopu. 

Kahvilassa käyntiä sulattelin myös kävelemällä parin kilometrin päähän bussiin, sillä keskustasta ei kotiinpäin bussi koukannut. Tällaiset kaupunkipäivät ovatkin mitä parhainta liikuntaa, sillä kilometrejä tulee hurjasti ihan huomaamatta. Yhdeksi omaksi harrastuksekseni mainitsenkin aina käsitöiden lisäksi nimenomaan kaupunkikävelyt. 

Kokovalkoinen kesäasu

pusero - &Other Stories (2021) 

hame - Pull & Bear (2025) 

korikassi - Pacific Nativ (2022) 

sandaalit - &Other Stories (2024) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025)

korvakorut - COS (2025) 

Toivottavasti ette ole totaalisen kyllästyneitä näkemään samaa valkoista hametta kuvissa taas, mutta kuten sanottu, se on ollut kesän käytetyin vaatteeni. Haluankin täällä blogissa inspiroida käyttämään vaatteita, joita jo omistaa. Ekologisin vaate on nimenomaan käytössä oleva. Pyrin aina miettimään hankinnat niin, että ne olisivat mahdollisen monipuolisia. Tämän takia muuten, en esimerkiksi omista erikseen juhlavaatteita, vaan stailaan samat kamppeet arkeen ja juhlaan. 

Oma sääntöni myös on, että ennen kuin ostan uutta, tarkistan josko kaapin perältä löytyisi jo jotain vastaavaa, minkä ehkä olen unohtanut. En ole pyhimys ja hankin uusia vaatteita todellakin enemmän kuin sen viisi vuodessa, mikä olisi sallittua. Toisaalta olen kehittynyt vuosien varrella ja harvemmin teen enää esimerkiksi hutiostoksia. Vaatteiden ja asusteiden ostaminen on asia, minkä kanssa painiskelen jatkuvasti, sillä en haluaisi ylikuluttaa. Toisaalta koen pukeutumisen yhtenä harrastuksenani, joka tuo elämään iloa, joten en halua olla liian ankara asian suhteen. 

Tässä asussa on yksi hyvä esimerkki, pohdin jotain suloista valkoista puseroa valkoisen hameen kaveriksi, ja katselinkin jo potentiaalisia eri liikkeissä sillä silmällä. Lopulta muistin viisi kesää sitten ostetun &Other Storiesin paidan, joka on minusta tosi kiva, mutta ongelma on ollut sopivat alaosat sen kaveriksi. Kunnes keksin, että nämä kaksihan ovat loistava pari, paita pääsi pitkästä aikaa päälle eikä tarvinnut ostaa uutta. Käytin samaa settiä useammankin kerran ja käytän varmasti jatkossakin. 

Valkoinen hame on todellakin monipuolistanut kesäpukeutumistani ja tuntuu, että sen kanssa voi yhdistää lähes mitä vain. Seuraavaksi ajattelinkin pohtia ja koota tänne muutaman kollaasin, miten pukea valkoinen kesähame loppukesän jo ehkä hitusen viileneviin päiviin. Tämä pian käsillä oleva aika onkin ihan suosikkini pukeutumisen suhteen. 

Kadriorgin palatsi ja puisto

Halusin ehdottomasti jakaa vielä yhden ihastuttavan kohteen Tallinnasta, joka onnistui yllättämään ainakin allekirjoittaneen upeudellaan. Kyseessä on Kadriorgin palatsi ja sitä ympyröivä puisto, joka oli upea näky kesäkuun lopussa, kaikkialla kukki eikä ilma ollut vielä liian kuuma. Kyseinen palatsi on ollut käymisen arvoinen listallani vuosia, muttei olla koskaan aiemmin lyhyillä muutaman päivän visiiteillä sinne asti ehditty. Kunnes viime reissulle olin koonnut sen omaan matkasuunnitelmaani yhdelle päivälle, joten kävelimme paikan päälle.

Pelkkä palatsin pihapiiri on jo tosiaan näkemisen arvoinen, sillä noin 70 hehtaarin laajuinen ulkoalue on upea kukkaistutuksineen, joutsenlampineen ja muistopatsaineen. Useat robottiruohonleikkurit olivat parhaillaan töissä, sillä nurmikenttää täällä riittää. Puisto onkin mitä ihanin miljöö ihan vain kävelylle. Tunnelma on kuin elokuvien Pariisissa konsanaan. Paikka onkin saanut inspiraation itse Versaillesista, mikä selvisi minulle vasta täällä käynnin jälkeen. 

Varsinainen nähtävyys on kuitenkin puiston laidalle kohonnut mahtipontinen palatsi, jonka historia juontaa juurensa aina vuoteen 1718, jolloin sen rakennuttamisen aloitti venäjän keisari Pietari Suuri loma-asunnokseen. Palatsi on muuten nimetty hänen vaimonsa mukaan. Palatsin suunnitteli italialainen arkkitehti ja se edustaa Rooman barokki tyyliä. Rakennus on upea näky sitä ympyröivin upein kukkaistutusten kera, joiden ylläpidossa on varmasti melkoinen työmaa, joten vierailummekin aikana puutarhuri oli työssään. 

Sisällä palatsissa toimii nykyään Kadriorgin taidemuseo, jossa on esillä Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelmaa. Varsinainen museokierros jäi tällä kertaa tekemättä, mutta piipahdimme museon matkamuistomyymälässä kuitenkin. Sen tiedän, että palaamme palatsille ja pihapiiriin varmasti, sillä meiltä jäi kokonaan museon lisäksi näkemättä paikassa sijaitsevat japanilainen puutarha ja ruusutarha. Täällä nimittäin saisi helposti vietettyä päivän aamusta iltaan, mutta meillä oli muitakin suunnitelmia päivälle. 

Pakko muuten loppuun mainita, että hauska lisä puistossa vieraillessa oli Luna Luna niminen pikkuinen tivoli puiston laitamilla. Pohdimme aluksi, että huvipuisto oli pystytetty jotain tiettyä varten, mutta kotona selvittelin ihan mielenkiinnosta ja se taitaa olla aina siellä, ainakin koko kesän ja pitkälle syksyyn. Laitteet olivat todella hienoja, ja kyllä mieleni teki mennä kierrokselle karuselliin, muttei paikalla ollut muita, joten jätetään karuselliajelu kiireisempään aikaan huvipuistossa. 

Aiemmat Tallinnan postaukset samalta reissulta: 

Valkoinen hame Tallinnan kujalla

Kolme yötä Tallinnassa

Tallinnan asupäiväkirja

Toompean mäki ja näköalatasanteet

Kuusi kaveltävää kohdetta Tallinnaan

Ravintola- ja kahvilavinkkejä Tallinnaan