Helsingissä vai New Yorkissa

New Yorkissa vai Helsingissä? Jälkimmäisessä näissä kuvissa, mutta ihan pian ensimmäisessä, sillä olemme tänään lähdössä viikonlopuksi New Yorkiin! Ei sentään, emme missään nimessä lentäisi minnekään, varsinkaan näin kauas, pelkän viikonlopun takia. New York onkin meillä vain matkan välikohde, sinne ollessa kätevästi suorat lennot. Muutaman päivän kaupungissa olon jälkeen siirrymme sisäisillä lennoilla muihin maisemiin. 

Ensimmäinen isompi ulkomaanmatka avomieheni kanssa oli vuonna 2010 nimenomaan New Yorkiin. Olimme tavanneet vuotta aiemmin, tässä välissä käyneet vain Tallinnassa ja Tukholmassa, kunnes jo lähdettiin kahdeksi viikoksi Nykiin. Tänä kesänä meille tulikin täyteen jo 15 yhteistä vuotta, joten ihana palata vähän kuin juhlistamaan tätäkin etappia New Yorkin maisemiin. 

Ensimmäisen Ison Omenan matkan jälkeen matkustimme muuten heti seuraavana vuonna uudestaan Amerikkaan, tällä kertaa Miamiin taas kahdeksi viikoksi. Muutaman vuoden tämän jälkeen teimme matkoja vähän lähemmäs kuten Etelä-Ranskaan ja muualle Eurooppaan. Yhteisten vuosien aikana olemme päässeet matkustelemaan paljon, mistä olenkin äärettömän kiitollinen. Syksyllä 2018 palasimme taas Amerikan matkojen pariin ja matkustimme sinne myös 2019. Näistä matkoista muuten löytyy useita postauksia täältä blogin arkistoista. 

Tuleva reissu onkin jo kolmas kertamme New Yorkissa ja viides reissumme Amerikkaan. Tässä välissä oli viiden vuoden lentotauko, joka tuntuu aika uskomattomalta, kun aiemmin tosiaan matkustimme ihan kaikki lomat. Ensin matkailu jäi pandemian takia ja lopulta oli vähän käynnistymisvaikeuksia lähtemisen kanssa. Huomasin myös, että tavallaan väsyin matkusteluun, kun jokainen loma lennettiin. Meidän "lomat" eivät ole myöskään mitään löhöilyä ja lomalta palattua tuntui aina kaipaavan toisen loman palautumiseen, mikä ei tietenkään ollut mahdollista. On ollut ihanaa viettää aikaa ihan koti Suomessa ja silloin tällöin käydä laivalla Tallinnassa. Nyt on kuitenkin taas uutta intoa matkailuun, joten olemmekin matkalla samantien pidempään. 

Matkan järjestely oli melkoinen prosessi aikatauluineen, useimpine lentoineen, hotellivarauksineen sekä muiden matkaan liittyvien käytännön asioiden kanssa, joten viimeiset viikot olen käyttänyt tunteja suunnitteluun. Varasimme matkan myös ihan kuukausi-puolitoista sitten, usein kun tällaiset isot matkat on varattu vähintään puolta vuotta etukäteen. Lopuksi homma huipentui vielä pakkaamisen kanssa, mikä ei ole helppo tehtävä pitkälle matkalle vaihteleviin sääoloihin ja kaikkeen varautumiseen, ottaen vielä huomioon matkalaukun painorajat. 

Nyt on kuitenkin matkalaukut ja passit pakattu, joten kohti Amerikkaa! Blogi jää pienelle lomalle, mutta matkatunnelmia päivitän tietysti Instagramiin, josta minut löytää nimellä annejennika. 

Syksyn trendiväri omasta garderobista

Tänä syksynä tummanruskeaa, kaunista suklaista sävyä, pukeutumisessa näkyykin paljon joka puolella, mutta taas kerran en näe tätä missään määrin trendinä. Tummanruskea on ajaton sävy siinä missä harmaakin. Minulta ei siltikään löydy tällä hetkellä hirveän montaa vaatetta tai asustetta tässä kauniissa värissä ja kuvissa näettekin oikeastaan kaikki ruskeat jutut, mitä kaapeistani löytyy. 

Alpakkaisen villamekon neuloin tosiaan jo kolme vuotta sitten, se on suhteellisen kevyt päällä, mutta äärettömän lämmin, joten toimii hyvin pakkaskeleilläkin. Lampaankarvaiset korvaläpät ostin vuosi sitten paikallisesta villapuodista ja käytin niitä talven aikana todella paljon, joten ovat ehdottomasti yhdet suosikkiasusteeni. Laukku taas on kymmenen vuotta sitten ostettu, joten se on kestänyt hyvin aikaa ja käyttöä, välillä tosin olin jo täysin kyllästynyt siihen, mutta onneksi en kuitenkaan myynyt pois. 

Tosin nyt kun aloin miettimään, niin onhan minulla myös ruskea midihame ja muutama itse neulottu pipo sekä balaclava. Kynsilakkojakin löytyi ruskean eri sävyissä useampi, ihmettelin vain, miten ne eivät ole kuivuneet vuosien saatossa, sillä olen ostanut niitä Jenkeistä viisi tai kuusi vuotta sitten. Joten yllättävän monta ruskeaa juttua loputa löytyi, kun alkoi kaappeja tutkimaan. Yritänkin nykyään aina pohtia, josko minulta löytyisi jo jotain ennestään, ennen kuin lähden innoissani kaupoille ostamaan uutta. 

Mutta pakko todeta, että tummanruskea kiehtoo minua kovasti, joten huolisin kyllä mielelläni väriä lisääkin pukeutumiseeni. Haaveissa tällä hetkellä onkin ruskea nahkalaukku, ohut neule enkä pistäisi pahitteeksi villakangastakkiakaan. Takit ovatkin minulle vähän heikkous. Sanotaanko kuitenkin, että kävin varaston läpi ja laitoin myyntiin jopa kahdeksan takkia, joten en soimaa itseäni, mikäli talven aikana joku uusi takki eteiseen muuttaisi. Vuosia sitten omistin myös tummanruskeat nahkasaappaat, jotka muistan olleen monipuolisesti yhdisteltävät, joten jos vastaavat nyt eteen sattuisivat, harkitsisin ainakin vakavasti niiden hankkimista. 

Oletteko te ihastuneet "trendikkääseen" tummanruskeaan? 

Syksyn tunnelmia puhelimen kamerasta

Kuten sanottu, viime vuosina syksy on muodostunut yhdeksi lempivuodenajakseni. Ulkona on sekä kaunista että sopivan viileää. Edelleen voi kuitenkin istua ulkona puistokahveilla, jota harrastankin muuten usein sinne pitkälle marraskuulle asti. Huomaa tosin, että viime sunnuntaisten kellojen siirron myötä mentiin kohti pimeintä ja sitä kylmintä vuodenaikaa, mutta tätä ennen on onneksi saatu nauttia mitä kauneimmista syys- ja lokakuusta.

Kaulaliina vasta valmistumassa ja toisessa kuvassa käytössä. Puistokahvittelun lisäksi toinen harrastukseni syksyllä on puistoneulonta. Tätä harrastinkin niin Helsingin päässä kuin asuinkaupungissa useat kerrat kuluneena syksynä. Harmaan villasetin teon jälkeen tosin neulekiintiöni tuli hetkeksi täyteen ja luulen, että neulon seuraavaksi vain pieniä juttuja, kuten pipoja.

Käymässä perinteisillä Stadin silakkamarkkinoilla. Nämä jos mitkä kuuluvat lokakuuhun. Minusta on parasta käydä Helsingin keskustassa fiilistelemässä kaikkina vuodenaikoina, mutta syksyssä on kyllä oma tunnelmansa. Tänä vuonna jäi harmi vain ruskareissu Suomenlinnaan tekemättä, mutta ensi syksynä sitten. 

Vanhoja syysvaatteita samassa asussa, mekko varsinkin on jo monta vuotta vanha, mutta kaikki muutkin elementit ovat vähintään parin-kolmen vuoden takaa. Tässä asussa kävin ystävän kanssa kahvilla, josta suuntasin illan ompelutunneille. Kangaskassissa mukana olikin ompelujutut, olen tehnyt koko syksyn yhtä samaa hametta, jossa olikin palakankaineen ja rypytyksineen kohtalaisen iso työ. Käsityöt kyllä kuuluvat elämääni aina jossain muodossa, ja on ollut ihan parasta palata taas vanhan ompeluharrastuksen pariin tänä syksynä. 

Myös asuinkaupungissa on tunnelmoitu syksyä muun muassa täälläkin olleiden kalamarkkinoiden myötä, sekä juotu terassikahvit monet kerrat. Onneksi ennätin myös ulkoilla paljon kauniimpaan ruska-aikaan ja pysähtyä välillä ihan vain ihailemaan maisemaa. Mitä muuten luulette, milloin satavat ensilumet? 

Miksen mene värianalyysiin

Viime aikoina tuskin kukaan somea seuraava tai aikakausilehtiä lukeva on voinut välttyä värianalyyseiltä. Nämä ovat tehneet uuden tulemisen ysärin vai ehkä jo kasarin jälkeen, joten tuntuvat olevan kaikkien huulilla ja näytöillä. Itseäni en värianalyysissa kuitenkaan koskaan näkisi. Miksi? Voisin kokea analyysin rajoittavan itseäni. En tarvitse ammattilaista kertomaan "faktoja", vaan luotan omaan varmaan makuuni ja vuosia samanlaisena pysyneeseen tyyliini. 

Katsoin taannoin läpi parisen kymmentä vuotta vanhan sarjan Murder in Suburbia, se oli nimittäin leppoisa sivusilmällä seurattava sarja samalla neuloessa. Sarjassa toinen päähenkilöistä kävi värianalyysissä, jonka jälkeen pukeutui vain neutraaleihin väreihin, kuten ruskeaan ja beigeen, jotka eivät olleet tippaakaan hänen tyyliään. Työkaverit ihmeissään kyselivät, onko henkilö kipeä. Jakson lopussa hän heitti värianalyysin romukoppaan ja palasi omiin pirteän värisiin vaatteisiinsa. Nauratti miten tämä kuvasti täysin omaa suhtautumistani analyysiin. Minä viihdyn hyvin niissä beigeissä ja harmaissa, enkä tarvitse ketään neuvomaan, miten minun pitäisi pukeutua vaikka kirkkaisiin väreihin. 

Työskentelin vuosia vähittäismyynnin parissa, jossa pääosaa näytteli nimenomaan pukeutuminen.  Koen minulla olevan jo kohtuullisen hyvä näkemys, mikä toimii ja mikä ei, ihan työkokemuksen pohjalta. Muutaman kerran muuten törmäsin näihin värianalyysi asiakkaisiin, jotka olivat todella jyrkkiä värien suhteen. Itse nimenomaan kokisin analyysin liian rajoittavana, ja varmasti takaraivoissa olisi välillä ajatus, miten jotain tiettyä sävyä ei saisi käyttää, vaikka siitä itse kovasti pitäisikin. 

Peilistä katsomalla ja omalla maulla pääsee jo melko pitkälle. Minulle ei esimerkiksi viininpunainen ole paras sävy, enkä siitä kyllä pidäkään. En myöskään tykkää navy sinisestä, nurmikon vihreästä tai sinapin keltaisesta, joten näihin en pukeudu. Kun taas pidän kirkkaan oranssista, laventelin lilasta ja mintun vihreästä näin muutaman mainitakseni. Enkä tarvitse ammattilaista kertomaan, mikä väri käy ja mikä ei, kun käytän niitä missä itse viihdyn. 

Yhteenvetona siis todettakoon, että olen kiinnostunut pukeutumisesta, olen ollut sitä niin pitkään kuin muistan. En koe kaipaavani pukeutumisen suhteen apua ammattilaisilta, kun vaikkapa meikkaaminen on asia erikseen. Meikit kun eivät sen sijaan ole ikinä ollut missään määrin intohimoni. Nuorena tyttönä sainkin hyvät neuvot ammattilaiselta huulipunan sävyn valintaan, jonka pohjalta olen jo löytänyt vuosien varrella ne lempihuulipunat. Minun kannattaa vältellä kylmiä pinkkejä, kun taas lämmin oranssiin taittava punainen on paras sävy. Alansa ammattilaisista on todellakin apua, jos sitä tuntuu kaipaavan. 

Ymmärrän siis varsin hyvin, miten kaikkia ihmisiä ei luonnollisestikaan pukeutuminen kiinnosta tippaakaan ja siihen käytettävä aika voi tuntua ajanhukalta. Monesti voi silti olla, että esimerkiksi töissä täytyy olla edustava. Heille värianalyysi voi olla mitä parhain juttu. Helpottaa vaatekaupoilla ja säästää niin aikaa kuin rahaa, kun ei haksahda "vääriin" väreihin, luultavasti analyysistä saa muutakin vinkkejä värien yhdistelyyn? Minusta on myös äärettömän hienoa, että värianalyysien teosta on voinut tehdä ammatin. Missään määrin en siis halua vähätellä analyysien tekijöitä, vaikken niitä omaksi jutukseni koekaan. 

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä siellä ruudun takaa ollaan mieltä värianalyyseistä ja onko joku kenties käynytkin sellaisessa?

Viikonloppuna ja vuosi sitten

ribbimekko - Arket (2023) 

takki - Arket (2022) 

saappaat - Pavement (2022) 

laukku - Gucci (2022) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018) 

Toivottavasti siellä ruudun takaa sujui viikonloppu mukavissa merkeissä. Minulla meni viikonvaihde aika arkisissa askareissa tällä kertaa. Lauantaille oli varattu aika kampaajalle, kun kampaamo oli menossa pieneen remonttiin, kävin poikkeuksellisesti siellä viikonloppuna. Tukasta tuli tosi kiva, kun laitettiin vaaleaa ja ruskeaa raitaa sekaisin. Tukan laitoin jälkeen kävimme vielä kampaajani kanssa kahvilla kauppakeskuksessa. 

Puuhailin kotona kaikenlaista, kuten leivoin suolaista omenaleipää mökin omenapuun viimeistä omenista, heitin sekaan vähän puolukkaakin, joita olin kerännyt aiemmin viikolla niin ollen mökiltä. Ihmettelin suuresti, kun lähennellessä marraskuuta puolukkaa oli vielä hyvin metsässä tarjolla. Tänä vuonna pakastimessa on muuten enemmän marjoja kuin koskaan, joten eiköhän niillä talvi pärjätä. Mies aina vitsailee, että olen kuin mummon nuoremman ihmisen kropassa, heheh.

Yksi ärsyttävä homma oli myös hoidettava viikonloppuna, nimittäin valokuvien siirto koneelta ulkoiselle kovalevylle, asia mitä välttelen parhaani mukaan viimeiseen asti. Koneen muisti kuitenkin täyttyy hiljalleen, joten tämä projekti on tehtävä silloin tällöin. Viime vuoden kuvia samalla vähän läpikäydessä törmäsin näihin asukuviin, joita en tuolloin tällaisenaan julkaissut. Kuten tiedätte, pukeutumiseni ei muutu mihinkään vuodessa, joten sama asu on oikein toimiva tähänkin syksyyn. Olen ylpeästi asujen toistaja ja tämä setti onkin toimiva nimenomaan tähän vuodenaikaan. 

Kuvat ovat tosiaan viikkoa vaille vuoden takaa. Olimme tuolloin Helsingissä viettämässä viikonloppua kahden yön hotellivisiitin verran. Ohjelmassa oli ainakin keikalla käynti On the Rocksissa, joka oli muuten suunnitelmissa tänäkin vuonna, sillä sama bändi esiintyisi ensi viikonloppuna siellä, mutta meillä on muuta menoa. Lisäksi tuolloin kierreltiin kaupungilla ja käveltiin paljon syksyisessä Helsingissä. Tällaiset kotimaan minilomat ovat minusta aivan ihania.