Ajatukseni luksuksesta on muuttunut

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, miten oma käsitykseni luksuksesta on muuttunut vuosien varrella, varmasti ikä on tehnyt tehtävänsä asiassa. Jos mietitään vain pukeutumisen kannalta, niin mikä on luksusta? Tunnistettavien brändien laukut, tonnin takit, näkyvät logot? Nuoruuden luksusharrastaja minussa on ollut pitkään poissa. Ruudulliset kashmir-huivit, logomania ja samat kultakellot, jotka näkyivät jokaisen bloggaajan kuvissa blogien kulta-aikana kymmenisen vuotta takaperin, ovat enää kaukainen muisto. Vaikka kyllä minulta löytyy edelleen aikoinaan ostettuja asusteita, jotka ovat käytössä, mutten enää olisi valmis laittamaan suuria summia tavaraan. Havahduinkin, etten haaveile enää laukuista tai muusta materiasta, kuten ennen tein. 

kimallepusero - neulottu (2025) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018) 

nahkahame - Minus (2023) 

nilkkurit - Pavement (2021) 

Brändit eivät tee tyyliä. Muoti on myös hiljalleen valunut suuntaan, jossa logot eivät näy, vaikka kantaisit nelinumeroista laukkua, kanssakulkijat sitä tuskin tietävät. Oma ajatusmaailmani on muuttunut vasta ihan muutaman vuoden sisällä ja välillä mietin itsekin, olenko edes sama henkilö enää. Miksi ihmeessä maksaa maltaita käyttötavarasta? Varsinkin, kun laadulla harvemmin on tekemistä tähtitieteellisen hinnan kanssa, laadukkaat materiaalit ne merkitsevät, eikä pankkitiliään tarvitse silti tyhjentää. 

 

Lapsena halusin olla muotisuunnittelija, tätä linjaa kohti en koskaan lähtenyt, ehkä jo siitä syystä etten osaa piirtää sitten tippaakaan. Aikuisena kuitenkin tavallaan olen omanelämäni muotisuunnittelija, kun ompelen ja neulon vaatteita ja useimmiten omasta päästä. Tajusin taannoin, että minulle on suurinta luksusta pukeutumisessa nimenomaan itse tekeminen.

Se kun pääsen penkomaan Eurokankaan palalaaria kaikessa rauhassa. Se kun käytän tunteja aikaani vaatteen tekemiseen neuloen tai ommellen ja lopputulos palkitsee. Se kun kenellekään muulla ei ole samaa vaatetta kuin minulla. Se kun tuotteet ovat mitä parhainta materiaalia ja haluan kiskaista samoja tuotteita, tehtyjä tai ostettuja, aina uudelleen ja uudelleen päälle. Hintalapulla ei todellakaan usein ole mitään tekemistä luksuksen kanssa, vaikka todettava on, etteivät käsityötkään ole halpoja.

Olen monesti huomannut, miten ihmiset, varsinkin he jotka eivät itse käsitöitä harrasta, arvottavat omatekemät tuotteet jotenkin vähempi arvoisiksi. Minulla ajatusmaailma on juuri päinvastoin, arvostan oma tekemää enemmän kuin kaupasta rahalla saatavaa. Tänä jouluna tein paljon lahjoja itse, sillä annan arvokkainta mitä omistan, aikaani jota en koskaan saa takaisin. 

Jouluinen Helsinki

Kolmannet joulumarkkinat listallani olivat Helsingin Tuomaan Markkinat, jotka ruksin listaltani vasta niiden viimeisellä aukiolo viikolla. Täytyi vähän jaotella kalenteriin, milloin minnekin suuntaa, sillä joulunalusaika on lopulta hurjan lyhyt, vaikka aloitimmekin markkinoilla kiertelyn Porvoosta vielä marraskuun puolella. Rakastan joulumarkkinoita, mutta todettava on, että usein niillä kiertelystä tulee lopulta melkoinen maraton.

Tuomaan Markkinoille menopäivän olin päättänyt jo hyvissä ajoin, kun suuntasimme sinne perjantaina. Viime vuonna me muuten olimme Helsingissä hotellissa yötä joulumarkkinoilla käynnin yhteydessä. Olin saanut jo edellisenä jouluna lahjaksi hotellilahjakortin, joka meni aattona vanhaksi, joten tuli melkoinen kiire käyttää se pois. Helsinki on kuitenkin kotoa sen verran helpon matkan päässä, että tällaiset päivävisiitit kaupunkiin ovat näppäriä. 

Tuomaan Markkinoilla on pitkät perinteet, sillä lukemani mukaan ne on järjestetty Senaatintorilla vuodesta 2011. Alunperin kyseiset joulumarkkinat saivat alkunsa Esplanadin puistosta jo vuonna 1994. Olen itsekin käynyt markkinoilla yli kymmenen vuotta, mutta oma joulutukseni alkoi vasta Senaatintorilta, joten Esplanadin Tuomaan Markkinoita en kokenut.

Mikä positiivinen yllätys olikaan, ettei päivällä satanut vettä. Optimistina olin myös jättänyt sateenvarjon kotiin. On ollut niin vesisateinen talvi, että siihen on jo tavallaan tottunut. Päivän mittaan kadutkin kuivuivat, mutta eiköhän illemmalla vettä taas niskaamme saatu, onneksi olimme siinä vaiheessa jo tekemässä hiljalleen lähtöä kohti kotia. Kirjataan ylös, että vuonna 2025 jokaisilla käymilläni joulumarkkinoilla satoi vettä, joka alkaa jo lähinnä naurattaa.

Kiertelimme päivän aikana markkinoilla useampaan otteeseen, ensin heti kaupunkiin saavuttuamme puolen päivän maissa. Kävimme välissä lounaalla Kruununhaassa tutussa korealaisessa ravintolassa, josta kävelimme vielä markkinoiden kautta. Olen ennenkin todennut, miten suuri osa joulumarkkinoiden tunnelmaa on miljöö. Senaatintori on upea sijainti markkinoille ja mahtavaa, että Tuomiokirkon remonttikin oli saatu valmiiksi. 

Markkinoilta olisi saanut monenlaista herkullista syötävää, mutta hinnat alkavat mennä jo kipukynnyksen rajamaille. Ymmärrän kyllä inflaation ja miten yrittäjien on saatava palkkaa työstään, mutta esimerkiksi 12€ pienestä riisipuuro lautasesta, vaikka millaiset höysteet olisi, on minusta liikaa. Varsinkin kun riisipuuro on minulle sen verran arkinen, keitän sitä usein kotonakin. Glögiä toki joimme useammat mukit, sillä se vain kuuluu olennaisesti joulumarkkinoiden tunnelmointiin. Olin myös suunnitellut nauttivani myöhemmin päivästä jotain herkkua jälkiruoaksi joulumarkkinoilla, mutta jonojen ollessa jo siinä vaiheessa tähtitieteelliset jätin väliin.

Keskustassa oli muuten useammat joulumarkkinat, kun myös Mantalle oli pystytetty pieni joulutori. Lisäksi olisi ollut Forumin sisäpihalla Kukontori, joka jäi tällä kertaa näkemättä. Halusimme nimittäin viettää eniten aikaa Tuomaan Markkinoilla sekä ihan vain keskustassa kävellen. 

Kävin viimeksi Helsingissä marraskuun puolella, kun Aleksanterinkadun jouluvalot paraatin myötä vasta sytytettiin, joten nyt näin ne vasta kunnolla hämärässä. Ihanaa, miten keskustassa panostetaan valoihin. 

Iltaisella kävimme vielä tunnelmoimassa Tuomaan Markkinoilla, jolloin porukkaa oli ihan hulluna paikalla. Päivällä markkinoilla sai vielä kierrellä kohtalaisen väljästi, mutta myöhemmin oli tosiaan melkoinen tungos, jolloin oli jo parempi poistua paikalta. Ihanaa kuitenkin, että ihmiset ovat löytäneet markkinoille. Varmasti perjantailla sekä viimeisillä aukiolopäivillä oli tekemistä tungoksen kanssa. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelenkin oikein mukavaa joulua rakkaat lukijat! 

Ripaus kimallusta loppuvuoden pukeutumiseen

Postaus sisältää *mainoslinkin

Talvipukeutumisessani pääosaa näyttelee ehdottomasti asusteet ja takit, joiden alla on usein ihan vain legginsit ja neule. Varsinkin silloin, jos tiedän päivän aikana lähinnä viettäväni aikaa ulkona, kuten menneenä perjantaina suunnatessamme kolmansille joulumarkkinoille tälle kaudelle. Tykkään kovasti helposta talvipukeutumisesta, vaikka tavallaan tuntuu, ettei varsinaisesta talvesta voi vielä oikein puhuakaan, kun lunta ei ole meilläpäin pahemmin näkynyt. Täällä odotellaankin kovasti valkoista maisemaa, toivottavasti jatkuvat vesisateet muuttuvat pian lumeksi. 

takki - &Other Stories (2023)

alla neule - &Other Stories (2020)

nilkkurit - Vagabond (2024) 

nahkarukkaset - Lindex (2016) 

paljettilaukku - Part Two (2025) 

korvaläpät - villapuodista (2023) 

Vaatekaapin vanhat suosikit saivat ripauksen kimallusta paljettilaukun muodossa. Olen pitkään haikaillut jonkin kimaltavan laukun perään, muttei täydellistä ollut tullut vastaan, kunnes bongasin makuani miellyttävän yksilön Part Twolta. Pohdin tapani mukaan laukun hankintaa useita viikkoja, mutta tiedän, että tulen käyttämään paljettilaukkua loppuvuoden lisäksi myös muina vuodenaikoina. Pohdin myös, jos olisin tehnyt paljettilaukun itse, mutta materiaali on vähän haastava ommella, joten koin järkeväksi hankkia laukun valmiina. Lopulta annoinkin periksi ja ostin laukun itselleni joululahjaksi, kun kyseinen tuli edes pieneen alennukseen. Eikö olekin upea laukku, jossa yhdistyy kauniisti kullan ja hopeanväriset paljetit.

Kuten sanottu, asusteet ovat omassa tyylissäni se tärkein elementti, sillä lopulta pyöritän samoja vaatekappaleita vuodesta toiseen. Tässä tosi perusasussani näkyykin laukun lisäksi muutama muukin suosikkini talviaikaan, korvaläpät ja nahkarukkaset. Voitteko muuten kuvitella, että aikoinaan Lindexiltä ostetut rukkaset ovat palvelleet pian jo kymmenen vuotta! Olen monesti sanonut, miten ketjuliikkeistäkin voi tehdä laadukkaita, aikaa ja käyttöä kestäviä hankintoja. Lindex muuten tuo vuosittain mallistoonsa vastaavat nahkarukkaset, löydätte ne halutessanne *täältä (mainoslinkki). 

Viisi vinkkiä Tallinnaan joulun alla

Mennäänpä vielä kerran Tallinnaan, sillä talviaikaan kaupungissa on omat suosikkikohteet. Sanoinko jo että kyseessä on lempikaupunkini ihan kaikkina vuodenaikoina. Halusin tallentaa tänne blogiin viisi ihanaa käymisen arvoista kohdetta joulun alla tai muutenkin talven aikana, jotka haluan muistaa jatkossakin. Mistä löytyy kivoja joululahjoja, missä on ihana tunnelma, ja missä kahvitella joulukuussa? Tallinnassa on se hyvä puoli, että aina sieltä lähtiessä tietää, että aina pääsee takaisin, sillä kaupunki on lähellä ja sinne on suhteellisen edullista matkustaa. 

Vanhankaupungin luistelukenttä

Nigulisten kirkon kupeessa, vanhankaupungin sydämessä sijaitseva luistelukenttä on auki joulukuun alusta aina kevätaurinkoon asti, joka päivä aamu kymmenestä ilta kymmeneen. Halusin käydä tunnustelemassa, onko täällä samaa tunnelmaa kuin New Yorkin Rockefeller Centerin luisteluradalla? Ehdottomasti oli sekä vanhankaupungin miljöö tekee kaikesta satumaista. Jopa minulle, joka on viimeksi luistellut pakon edessä yläasteen liikuntatunneilla, vaikka luistelusta silloin pidinkin, teki nyt mieli kiskaista luistimet jalkaan ja lähteä liitelemään, suomeksi kaatuilemaan jäälle. Tällä kertaa tyydyin katselemaan muiden luistelua ja kuuntelemaan iloista naurua ja puheensorinaa, joka kentällä raikasi. 

Piparkakkumania (Piparkoogimaania)

Taidenäyttely minun makuun, kun taideteokset ovat piparkakkuja. Näyttelyssä onkin vain yksi edellytys, kaiken tulee olla piparkakuista tehtyjä. Piparinäyttely on yksi Tallinnan suosituin kohde joulun alla. Suosion ymmärtää hyvin, sillä ovathan teokset hulppeita, sillä kokemuksella tietää, että jo perinteisen piparkakkutalon kasassa pysyminen on suoritus itsessään. Tällä kertaa tosin katselimme näyttelyä vain suurien ikkunoiden takaa, kun aina ohi kävellessä näyttely oli jo suljettu päivältä. Laitan paikan kuitenkin mieleeni seuraavia joulureissuja silmällä pitäen. Piparkakkumania löytyy vanhankaupungin kupeesta osoitteesta Pärnu mnt. 6.

Positiivisesti yllättävä Viru Keskus

En ole mikään suuri ostoskeskus fani, mutta Viru Keskuksessa minulla on muutama kohde, jossa piipahdan aina, kuten Kaubamajan kosmetiikkaosasto ja alakerran ruokakauppa. Tällä kertaa kauppakeskus vielä yllätti positiivisesti, sillä ensimmäisen kerroksen pop upit ihastuttivat. Täältä löytyi muun muassa joulukoristeita valmistavan Shishin piste, jossa oli loistava valikoima kauniita koristeita, eikä tarvitse lähteä heidän pääpaikalleen Noblessneriin, mistä löytyy suuri myymälähalli. Lisäksi löytyi suloinen Reval Kondiiterin piparkakkuja myyvä koju, jossa pääsi samalla näkemään, miten pipareita koristeltiin paikan päällä. Yläkerran Rahva Raamat kirjakauppa on myös loistava paikka löytää lahjoja pukinkonttiin ja sieltä teimmekin muutamia löytöjä. Yllätyimme positiivisesti myös ostoskeskuksen alakerran ravintolamaailmasta, jossa kävimme eräs ilta syömässä. 

Balti Jaama Tori

Asematorilla käynti kuuluu jokaiseen Tallinnan reissuun ja odotin innolla, millaista siellä on joulun alla. Kuten kuvittelin, kauppahalli oli kauniisti koristeltu. Torilla tykkäämme käydä virvokkeilla ja usein syömässä jotain pientä sekä muutenkin kiertelemässä, joten loistava kohde myös joulun alla ja muutenkin talvella. Balti Jaama Tori tuntui olevan tunnettu kohde myös esimerkiksi brittien keskuudessa, kun hotellin aamupalalla naapuri pöydässä istunut pariskuntakin kehui paikan maasta taivaisiin `"It's massive".

Pierre Chocolaterie kahvila

Vanhassa kaupungissa Mestarein pihalla majaileva kahvila on monesti blogissani mainittu, mutta se oli nostettava taas esiin, sillä on minusta ihanin nimenomaan talviaikaan. Joulun alla kahvila oli koristeltu joulutähdin ja erilaiset suklaaherkut kuuluvat joulukuuhun. Paikkahan on nimenomaan tunnettu nimensä mukaisesti käsintehdyistä suklaista. Viereisen pöydän kaakaot kermavaahdolla näyttivät herkullisilta ja vähän harmitti, kun tilasin vain cappuccinoa. Tiesittekö muuten, että kahvilan lisäksi heidän suussa sulavia suklaakonvehtejaan saa ostettua mukaan myös Viru Keskuksen alakerran ruokakaupan vitriinistä?

Tallinnan joulutorilla

Luin hiljattain artikkelin, jossa kerrottiin, että Tallinnan joulutori tällaisenaan toteutettuna voi olla viimein kerta, kun torin järjestäjä vaihtuu. Markkinat on järjestetty Raatihuoneentorilla nykymuodossaan vuodesta 1991. Jännä nähdä, millaiset markkinat ensi vuonna ovat uuden järjestäjän myötä. Joulutori on auki vielä parisen viikkoa, mutta jos et ehdi paikalle, niin lähdetään tunnelmoimaan torille tämän postauksen kuvien kautta. 

Pääsyymme Tallinnan menoon olikin nimenomaan joulutori, joka on listattu aikoinaan yhdeksi Euroopan parhaaksi. Minusta markkinoista tekee satumaiset niiden ihastuttava miljöö keskellä historiallista Tallinnan Raatihuoneentoria. Kävimmekin kolmen päivän aikana joulutorilla monet kerrat, päivällä ja uudestaan illalla tunnelmoimassa. Oli niin ihanaa, kun sai käydä joulutorilla jo melkein kyllästymiseen asti. Olisi ihana, jos Tallinnan hotellireissusta saisi tehtyä joka joulukuisen perinteen. Toisaalta olemme useamman kerran olleet kaupungissa hotellissa tammikuussa, jossa siinäkin on oma tunnelmansa, kun joulun jälkeen on ihanan rauhallista. 

Meille ei sattunut joulutori päiville kovinkaan jouluinen sää, sillä oli plussa-asteita ja vesisadettakin. Toisaalta muistan eräänä vuonna, kun lunta oli maassa, miten hengenvaarallisen liukasta torilla oli ja sai kävellä kieli keskellä suuta, samalla katsellen miten porukka taiteili pysyäkseen pystyssä. Myöskään loskaiset kadut eivät olisi olleet kivat kulkea, joten valitsin mieluummin kosteat, mutta paljaat kulkuväylät. Tuuli oli myös toisinaan kohtalaisen vilakka, eikä pipo päässä ollut yhtään liikaa. Joka tapauksessa vesisade ei markkinoiden joulutunnelmaa onnistunut pilaamaan ja näimmehän me myös sinistä taivasta.

Joulutorin parhaimmistoa on valikoima monenlaisia glögejä sekä se, ettei erikseen ole mitään aidattua aluetta, missä alkoholillisia juomia sai nauttia, vain voi kulkea täysin vapaasti muki kädessä alueella tunnelmoiden. Ennätimme kolmen päivän aikana maistella useampia glögejä, kun mukeihimme päätyi ainakin perinteistä holilla ja ilman, mustikkaa, omena-inkivääriä, kurpitsaa ja Limoncelloa. Glögiin saikin kulumaan pitkän pennin, mutta kun markkinoille menee, sinne pitää viedä rahaa. Aiempien vuosien tuttuun tyyliin mukit olivat pantilliset, ja niille oli oma piste, josta parin euron pantin sai takaisin. 

Joulutorilta löytyy kuumien juomien rinnalla myös ruokia, jotka tosin olivat allekirjoittaneelle vähän outoja. Lisäksi myynnissä oli muun muassa pipareita ja makeisia sekä upeita asusteita, kuten pipoja, käsineitä ja aitokarvaisia korvaläppiä. Tällä kertaa torilta mukaan ei tarttunut mitään, mutta aiemmin olen ostanut sieltä talviasusteita. Ihastelin myös erilaisia joulukoristeita ja olisihan torilla ollut paljon kauniita käsitöitä kotiin viemisiksi. 

Joulutorin hulppein, suuri joulukuusi on pystytetty Raatihuoneentorin ytimeen legendan mukaan aina vuodesta 1441, ollen maailman ensimmäinen joulukuusi. Kyseisellä onkin kokoa ja se on kivasti joulutorin kirjaimellisesti keskipiste. Suuret kullanväriset pallokoristeet ovat olleet kuusen koristeina oman näkemykseni mukaan jo useamman vuoden. Huomatkaa myös oma edes pieni joulupanostukseni, kun kaivoin vaatekaappini perältä useamman vuoden vanhan punaisen Pradan laukun mukaan joulureissulle. 

Joulutorilla oli iloinen tunnelma ja karusellin pyöri aamupäivästä iltaan. Päivällä torilla oli astetta väljempää, kun illalla porukkaa kerääntyi kivasti paikalle. Voin vain kuvitella, miten viikonloppuisin on enemmän tungosta. Arkipäivinä sen sijaan sai glögiä kojuilta jonottamatta sekä pöytäpaikan glögin nautiskeluun aina, joten mieluummin suuntaankin itse arkisin joulutorille.