Kolme yötä jouluisessa Tallinnassa

Olin haaveillut jo useamman vuoden, että pääsisin käymään Tallinnassa joulun alla muutenkin kuin lyhyen päiväreissun verran. Joulukuu vain usein on ollut se kaikista mahdottomin kuukausi lähteä minnekään, muuten kuin päiväksi. Tallinnan joulumarkkinoilla en ollut muutenkaan vielä elämäni aikana käynyt kuin kolmisen kertaa ja nimenomaan vain päivävisiiteillä. Päiväreissu on melko pikainen piipahdus kaupunkiin, joten lopulta siinä ei ihan hirveästi ehdi. Pohdinkin, miten paljon minulla on näkemättä Tallinnasta jouluna alla. Vihdoin tänä vuonna vähän pidempi visiitti kaupunkiin onnistui, kun vietimme siellä kolme yötä. Oma mottoni elämässä on, että mene ja tee kun siihen on mahdollisuus, joten tietysti toteutimme jouluisen reissun lempikaupunkiini.

Lähdimme matkaan aikaisin tiistaiaamuna liian lyhyiden yöunien jälkeen. Matkamme alkoi bussiajelulla Helsinkiin, minne jo kävellessä kotoa asemalla, onneksi vain lyhyen matkan, satoi inhottavaa tihkusadetta. Onni kuitenkin, että vain kymmentä minuuttia aiemmin, vettä oli satanut kaatamalla. Heti asuinkaupungin päässä bussiasemalle saavuttuamme, toisesta matkalaukustamme irtosi täysin uusi, siihen juuri kiinnitetty nimitägi. Helsingin päässä, kuskin nostaessa matkalaukut bussista, irtosi isommasta matkalaukusta pyörä, repäisten samalla matkalaukun pohjasta ison palan irti. Luojan kiitos kolme muuta pyörää vielä toimivat, mutta tietoon tuli, että tässä oli tämän, aikoinaan Las Vegasista ostetun, muistoja herättävän, hyvin monet reissut palvelleen, matkalaukun viimeinen matka. Helsingissä me vielä sähläsimme ratikoissa, mutta lopulta selvisimme satamaan ajoissa ja pääsimme laivaan. Kaikki ei todellakaan mene kuten Strömsössä matkoille lähtiessä tai matkoilla, mutta on ainakin jotain mitä muistella myöhemmin.

Kauhulla olin myös katsellut Tallinnan säätietoja, sillä toivoinhan pikkupakkasta ja poutaa, mutta säätieodotus lupasi lähinnä kaatosadetta. Reissua en kuitenkaan sään vuoksi ala perumaan, sillä kuten monesti sanottu, voi mennä koko elämä näin odotellessa. Helpotus oli, miten olimme varautuneet pahempaan ja säätiedot useimmiten muuttuvat matkan varrella. Joka päivä satoi jossain vaiheessa vettä, mutta oli myös poutaa. Sää sinänsä pilannut mitään matkan aikana, ainoastaan välillä oli kuljettava sateenvarjojen alla. Olin myös pakannut varoiksi kertakäyttösadetakit mukaan, joille ei kuitenkaan tullut käyttöä. 

Hotellina meillä tuttu ja turvallinen Metropol, jossa sijainti on meille täydellinen - kiva lokaatiota Rotermanilla, lyhyt matka vanhaan kaupunkiin, loistavat ratikkareitit, kiva kävely laivaterminaaliin mennen tullen, monipuolinen aamupala sekä järkevän hintaiset huoneet. Viikolla oli edullisempaa yöpyä, luonnollisesti huoneiden hinnat nousevat viikonlopuksi, kun on pikkujouluporukkaa liikkeellä. Hotellissa huomioimme, miten paljon oli muitakin kuin suomalaisia matkaajia, brittejä, saksalaisia, italialaisia, kansainvälinen puheensorina raikasikin ihanasti aamupalalla. Siellä juttelinkin englantia brittien ja irlantilaisten kanssa. Oma englanninkieleni ei ole lähellekään täydellistä, en muista aina oikeita sanoja, mutta onneksi minulla on rohkeus avata suuni, niinhän se kielitaito karttuu. En ehkä ole se perinteisen stereotyyppinen hiljainen suomalainen, vain se joka juttelee mielellään usein tuntemattomille.

Vähän ankeat säät eivät onnistuneet pilaamaan Tallinnan joulutunnelmaa, sillä sen verran upeasti oli koko kaupunki koristeltu. Kaikkialla niin sisä- kuin ulkotilat loistivat valoineen ja koristeineen, tietysti myös hotellissamme oli panostettu koristeluun. Oli niin ihanaa, kun ennätti kulkea rauhassa kaupungilla koristeita ihaillen, kun oli useampi päivä aikaa kierrellä. Pahimpien sadekuurojen aikana, jotka ajoittuivat onneksi muutenkin jo päivän pimeään osuuteen, kävin joululahjaostoksilla ja täydentymässä Puhas Looduksen tuotteita niin itselle kuin anopille. Muuten en itselleni ostanut kuin tummanruskeat nahkakäsineet mennessä laivalta, kun onnistuin löytämään kerrankin sopivan koon käsineet hyvään hintaan.

Tälle reissulle en ollut suunnitellut mitään meille uusia kohteita, enkä juurikaan Telliskiveä pidemmälle menoa, lähinnä halusimme tunnelmoida joulua vanhassa kaupungissa tietysti käydä joulumarkkinoilla päivittäin, joten ne ansaitsevat ihan oman postauksensa. Kohtalaisen paljon tuli kuitenkin käveltyä ja nähtyä. Joulukuu olikin ihanaa aikaa matkata Tallinnaan, tosin itsehän viihdyn kaupungissa kaikkina vuodenaikoina. Talvimatkoissa ainoastaan aikaisin tuleva pimeys harmittaa, kun tuntuu aina, miten päivä loppuu kesken, onneksi jouluvalot ilahduttivat kolmen maissa laskeutuvaa pimeyttä. 

Oma suosikkipuuhani on tosiaan ihan vain kävellä pitkin ja poikin vanhaa kaupunkia, varsinkin joulun alla upeita koristeluja tuli vastaan jokaisen nurkan takana ja huokailin jatkuvasti ihastuksesta. Samalla voi poiketa johonkin lukuisista kahviloista, joita kaupungista löytyy. Toinen vanhankaupungin ikisuosikki on Toompean mäeltä ja näköalatasanteilta maisemien ihailu. Lumeton maisema ei tosin kauheasti kerro, että eletään joulukuun puoliväliä.

Kolme yötä kaupungissa kului taas aivan liian nopeasti, kun olikin jo aika lähteä kohti kotia. Matkustimme kotiinpäin muuten ensimmäistä kertaa perjantain aamupäivän laivalla. Katajanokan terminaalilta ratikalla Kamppiin ajellessa näimme matkalla Tuomaan markkinat, jotka ovatkin seuraavana listallani. 

Kuluneesta vuodesta tulikin melkoinen Tallinnan matkailuvuosi, sillä missään muualla ulkomailla ei tullut käytyä. Tallinnassa sen sijaan kävimme huhtikuussa päiväreissulla. Kesäkuussa kävin päiväreissulla naisporukassa sekä miehen kanssa kolmen yön lomalla. Elokuussa vietimme viisi yötä kaupungissa ja nyt joulukuussa vielä kolme yötä. Yksi haaveeni ensi vuodelle muuten on opiskella viron kieltä. Kuinka mukavaa olisi voida asioida Tallinnan päässä viroksi.

Huivit minulle ja nallelle

Haaveilin jo vuosi sitten huppuhuivin neulomisesta, mutta se jäi muiden töiden jalkoihin ja lopulta ei ollut enää ajankohtainen siihen hetkeen. Tänä syksynä, kun sain kauden kolmannen villapaidan valmiiksi, halusin tämän jälkeen neuloa vain pienempiä töitä, kuten pipoja ja pikkuhuiveja. Päätin siinä sivussa neuloa vihdoin myös huppuhuivin, jossa luulin olevan isompikin työ, mutta lopulta valmistui nopeasti. Täällä ruudun takana on nimittäin aina jokin käsityö meneillään tai vähintään suunnitteilla, vaikkeivät kaikki projektit päädykään blogiin näytille.

Huivi on neulottu ostamallani Petite Knit Sophie Hood -ohjeella, joka olikin tullut Instagramissa ihan jatkuvasti eteen. En ihmettele Petite Knithin huiviohjeiden suosiota, sillä ne ovat trendikkään ajattomia ja ohjeet helppolukuisia. Laitoin puikot heilumaan, pian huivi valmistuikin tähän talvikauteen. Hupullinen huivi on äärettömän monipuolinen, kun hupun saa helposti päästä ja huivin voi solmia kaulaan useampaan tapaan. Ohjeessa oli muuten saatavilla useampaa pituutta mallista, joista itse tein lyhyimmän, eli S-koon, enkä kaipaisi yhtään pidempää huivia. 

Huivin värivalinta oli melko selvä, kun kotoa löytyi valmiina rakastamaani harmaanruskeaa lankaa. Käytin huiviin yhdessä neulottuna Dropsin Kid silkiä ja Floraa, molemmat sävyssä beige. Menekki huppuhuiviin oli vajaa kaksi kerää kumpaakin. Olen jo vuosia suosinut Dropsin lankoja, joissa on äärettömän hyvä hinta-laatusuhde. 

Tällaisen huppuhuivin ennättäisi muuten vielä neuloa joulupakettiin, joten ihana idea lahjaksi. Aloittelevalle neulojalle olisi myös täydellinen lahja pakata neuleohje, tarvittavat langat sekä muut tarvikkeet lahjapakettiin. Itse olisin ainakin tykännyt hurjasti tällaisesta lahjasta, kun muutama vuosi sitten aloin neulomaan, jolloin alku oli juuri se hankala, kun ei tiennyt vielä mitään koko hommasta ja olisi kaivannut tämän kaltaista alkusysäystä.

Huivista jäädessä lankaa yli, päätin neuloa sävy sävyyn huivin myös laukussa roikkuvalla nallelle. Nallen huivi valmistui hetkessä neuloen kahdeksalla silmukalla aina oikeaa, päihin tein vielä hapsut. Eikö olekin hauska talviasuste nallelle, saa helposti persoonallista ilmettä laukun piristykseksi. Tämän jälkeen ideat alkoivat lennellä, pohdin esimerkiksi valkoisen palmikkoneuleen neulomista nallen talvipukeutumiseen. 

Kaikki talvitakkini

Myönnän, olen takkihullu. Suomen talvessa takeille tulee käyttöä monta kuukautta putkeen, joten pidän vaihtelusta. Tein syksyllä inventaarion ja useampi takki lähti kiertoon. Äkkiseltään laskettuani myin pois ainakin yhdeksän takkia, villakankaisia, untuvaa, tikkitakin ja pari ohuempaa. Aloitin tosin varaston karsinnan jo vuosi sitten ja tällöin myyntiin meni jo monta kaunista takkia. Olen ollut aiemmin sellainen, että jemmailin käyttämättömiä takkeja varaston rekille, viime vuosien aikana olen kuitenkin ajatellut, että vaikka takit ovat olleet arvokkaita ostaessa, se että ne roikkuvat tyhjänpattina varastossa ei ole taloudellisesti järkevää, mieluummin olen myynyt sitten pois ja saanut edes siivun omistani takaisin, sekä jonkun toisen iloiseksi uudesta takista. Ei sen puoleen, minulta löytyy edelleen enemmän kuin tarpeeksi päällysvaatetta talven varrella, joten tänään ajattelinkin esitellä kaikki talvikauden takkini ostojärjestyksen mukaan. Katsotaanpa siis tarkemmin, millaisia takkeja eteisestä löytyy. 

&Other Stories 2019

Pidempihelmainen villakangastakki on ollut suosikkini jo pian kahdeksatta talvea. Muistan kun ostin takin ja se tuntui hurjan arvokkaalle tällöin, mutta lopulta on maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin. Takki on äärimmäisen lämmin, sen ollessa 100% paksua villaa sekä vuorellinen. Tähän turvaudun kovimmillakin pakkasilla. Malli on sellainen, että painonvaihtelutkaan eivät tässä haittaa. Lähinnä pelkään, milloin takki kuluu käytössä puhki ja vuoressa onkin jo jonkin verran käytön jälkiä. Toivon, että lemppari olisi käytössä vielä vuosia, jos joskus kuluu loppuun, hankin varmasti vastaavan tilalle. Sanoinko jo, miten pidän kaikesta takissa, sävystä, väljistä hihoista ja pinnan tekstuurista.

Massimo Dutti 2021

Vuosienkin jälkeen yksi käytetyin takkini, ehkäpä ihan lempitakkini. Hankin tämän aikoinaan marraskuussa, muistan hyvin, sillä odotin edes pientä alennusta takin kanssa, jonka lopulta sainkin. Takki on vuoreton, malli ja pituus minusta täydelliset, tummasta mudan sävystä puhumattakaan. Takki näyttää vuosien kovan käytön jälkeen edelleen kuin uudelle, vaikken ole niin sanotusti säästellyt sitä yhtään. Huomiona muuten, etten edes nappeja ole ommellut tähän uudelleen, yleensä kun ne irtoavat takeista jopa uutena heti. 

Arket 2022

Lyhyt, kamelinruskea, vuoreton, täyttä villaa oleva takki, on palvellut tämäkin jo useamman vuoden. Muistan, miten alkuun en oikein osannut käyttää takkia, ja se oli ensimmäisen vuoden vähällä käytöllä. Ostin takin alennusmyynnistä, kun olin hetkisen haikaillut nimenomaan lyhyen villakangastakin perään. Myöhemmin otin takin käyttöön ja se onkin ollut yksi syksyn ja alkutalven suosikkini jo useampana vuonna. Vaikka malli on vuoreton, on se minulla käytössä ihan keskitalvellakin leutoina päivinä. Tämäkin on hyvän materiaalinsa vuoksi pysynyt moitteettomassa kunnossa. 

&Other Stories 2022

Haikailin pitkään pehmeän tekoturkin perään, mutta niiden materiaalit eivät menneet tarkan seulani läpi. Kunnes bongasin lempibrändini mallistosta mohairtakin, jossa karvainen tekstuuri kohtaa hyvät materiaalit. Takki on sen verran lämmin ja painavahko, että on harvemmin käytössä, mutta kivaa vaihtelua talvipukeutumiseen. 

Stylein 2022

Ihastelen aina ruotsalaisen brändin vaatteita, mutta hinta on niillä vähän liian tähtitieteellinen. Beigen, väljän takin ostin alennusmyynnistä, mutta hinta oli silti todella korkea. Takki on niin väljä, että mahtuisin pari kertaa sen sisään, mutta se juuri tekeekin takista ihanan. Tykkään kovasti nimenomaan vuorettomista villakangastakeista, sillä niiden alle voi pukea tarvittaessa paksumpaa. Lopulta myöskään takin paksuudella ei ole hirveästi tekemistä lämpimyyden kanssa, se on materiaali, joka lämmittää. Olenkin äärimmäisen tarkka, että villakangastakit ovat nimenomaan villaa, eikä vain nimeksi. 

Marimekko 2023

Simppeli, tummanharmaa villakangastakki on malliltaan ajaton sekä selkeälinjainen, joten oikein mainio perustakki hyvissä materiaaleissa. Ostin tämän kun tarvitsin harmaan villakangastakin vanhan pieneksi jääneen takin tilalle. Marimekon laatuun luotan muutenkin, ja takista ei ensi näkemällä ehkä arvaisikaan, sen olevan kotimaisen brändin tuotos. 

&Other Stories 2023 

Tätä villakangastakkia olin ihastellut pitkään sekä myymälässä paikan päällekin sovitellut, joten kun se tuli joulualeihin puoleen hintaan, tilasin takin heti itselleni. Takissa on täydellinen kylmä ruskean sävy, ihanan isot hihat ja pitkä malli, jossa on kuitenkin helppo liikkua ja pukea arkeen. En henkilökohtaisesti pidä ihan nilkkaan asti ulottuvista takeista, ihan vain käytännön syistä, niissä on hankala nousta autoon ja helma myös kuraantuu helposti, joten tässä takissa on vielä passeli pituus. Pidän kovasti takin kietaisumallista, joka on erilainen kuin muut takkini. 

Ivo Nikkolo 2024

Metsästin pitkään ja Amerikkaa myöten tummanruskeaa, vuoretonta villakangastakkia, kunnes se löytyi joulumarkkinoilla käydessä Tallinnasta. Virolainen Ivo Nikkolo valmisti ajattomia perusvaatteita, mutta harmikseni brändi meni hiljattain konkurssiin. Onneksi kuitenkin ennätin vuosi sitten ostaa myymälästä tämän ihana takin, jossa on napit, vyö ja kiva pituus, sävystä puhumattakaan. Kyseinen oli viime talven käytetyin takkini ja innolla pukeudun tähän taas. 

COS 2025

Ihastuin lyhyeen, pussimaiseen, ruututakkiin sen brändin verkkosivuilla nähtyäni. Viikkoja sitä tuijottelin, enkä enää saanut mielestäni, joten lopulta päätin panostaa takkiin. Kappale on niin kaunis lisä takkivalikoimaani, vaikka tämä on lyhyt ja vuoreton, 100% villa on yllättävän lämmin. Miellänkin takin enemmän syykäyttöön, mutta talven leutoina päivinä tulen myös pukeutumaan tähän. 

Veta 2025

Virolaisen brändin takki tuli Tallinnassa eteen sattumalta, mutta oli rakkautta ensisilmäyksellä. Alennetun hinnan kera ei auttanut kuin napata mukaan. Tykkään takissa kaikesta, 100% villaa, materiaalin kudonta pehmeää ja paksua, ihanan ylimitoitettu leikkaus, täydellinen sävy ja iso ruutukuosi on näyttävä, mutta samalla neutraali. Ainut asia mikä vähän hirvittää, on tietysti vaalea sävy, mutta en ajatellut käyttää tätä muutenkaan pahimmilla loskakeleillä. 

&Other Stories 2025

Etsin pidempään lyhyttä, vuorellista villakangastakkia hameiden kaveriksi. En halunnut tyytyä mihinkään ihan kivaan vaihtoehtoon, kunnes löysin täydellisen takin lempibrändiltäni, heidän takkivalikoimaan voi aina luottaa. Ihanteellinen sävy, 100% villaa, mielenkiintoinen mutta yksinkertainen malli, isot hihat ja kaulukset, voiko takilta muuta toivoa? Tämän talven hankinta, josta uskon tulevan pitkäaikeinen kaveri. 

WasabiConept 2025

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä WasabiConceptilta markkinointitarkoituksessa saatu takki. Hupullinen toppatakki on todella erilainen kuin muut takkini, joten tällaiselle olikin tilausta eteisen naulakossa. Niin monta kertaa viime talvenakin mietin hupullisen, rennon takin hankintaa, muttei makuani miellyttävää tullut vastaan. Kunnes tämä leopardikuosinen takki oli niin hauska, hupullinen sekä ohuehko toppatakki, sillä minulle on yleensä enemmän kuuma kuin kylmä, eikä esimerkiksi untuvatakille tullut itselläni käyttöä. Tämä on ihana heittää päälle myös niillä ankeilla räntäsateilla materiaalinsakin vuoksi, huppu suojaa ja leopardikuosi erottuu mustien takkien rinnalla katukuvasta. Kyseinen onkin ollut alkutalven käytetyin takkini. 

Lopputulos, 12 takkia, mutta takit ovat kuitenkin erilaisia ja kaikki käytössä olevia. Kuten huomaatte, en omista ainuttakaan mustaa talvitakkia, niille ei vain kokemuksella tule itselleni käyttöä. En pidä kaikkia takkejani muuten samaan aikaan eteisessä. Talven kuluessa, takkeihin kyllästyessä, haen varastosta täydennystä, niin tuntuu kuin saisi uusia vaatteita pitkin talvea. Pärjäisin varmasti vähemmälläkin määrällä vaatteita, mutta pidän vaihtelusta. Mitä mieltä olette minun takkikokoelmastani ja millaisia talvitakkeja teiltä löytyy?

Jouluttaja säällä kuin säällä

Joulumarkkinakausi on avattu, kun lauantaina suuntasimme kauden ensimmäisille Porvooseen. Kävin tosin viikkoa aiemmin katsomassa ystäväni kanssa Helsingin Aleksin joulukauden avajaisparaatin, mutteivät kaupungin joulumarkkinat olleet vielä tällöin auki, eli suuntaan Helsinkiin jouluna alla vielä uudemmankin kerran. Täytyy vähän etukäteen suunnitella, jotta ennättää vierailla joulumarkkinoilla, joilla haluaa käydä. Aika ennen joulua on niin lyhyt ja markkinat ovatkin yleensä auki alle kuukauden, joten kipin kapin joulumarkkinoille!

Menneenä lauantaina tosiaan suuntasimme juuri tällöin auenneelle Porvoon Joulupolulle. Olimme lyöneet päivän lukkoon kalenteriin jo hyvissä ajoin, joten päivän ankealla säälle ei voinut mitään. Toivoisin tietysti pikkupakkasta ja valkeaa maata, mutta saimme vesisadetta ja inhottavaa tihkua koko päivän, harmaata taivasta, eikä todellakaan joulutunnelmaa nostattavaa säätä. Olen monesti sanonut, ettei sään takia kannata kuitenkaan jättää menemättä, voi mennä elämä ohi odotellessa parempaa ilmaa. 

Saavuimme kaupunkiin yhdentoista maissa, ensimmäinen pysähdyksemme oli Runo hotellin aulabaari, jossa nautimme juomat ja odottelimme kovimman sateen hellittävän. Hotelli oli koristeltu kauniisti jouluun ja siellä oli arvokas tunnelma. Istuimme ikkunan edustalla ja katselin, kuinka porukkaa kulki ohi sateenvarjojen alla. Muistelin, että aiempina vuosina, kun olemme olleet Porvoossa joulun alla, on aina ollut lunta tai ainakin poutaa ja pakkasta.

Suuntasimme lounaalle yhteen vanhan kaupungin ikisuosikeista, kun puhutaan ravintoloista, Gabriel 1763:een, minne menimme heti ravintolan auetessa puolilta päivin. Mitä olen oppinut vuosien varrella, ravintolaan kannattaa mennä heti sen auetessa viikonloppuna, jos ei ole pöytävarausta tehtynä. Varsinkin silloin kun kaupungissa joku tapahtuma, ovat ravintolat hyvin todennäköisesti täynnä. Puolen tunnin päästä ravintolaan saavuttuamme, paikka olikin jo täynnä. Emme kuitenkaan tykkää kelloon sidotuista pöytävarauksista niin kotimaassa saati ulkomaanmatkoille, joten otamme riskin. Tilasimme molemmat pizzat, ja oli hauska, kun menu oli taas vaihtunut. En tiedä kuinka usein ravintola päivittää ruokalistan, mutta ainakin useamman kerran vuodessa. Oma jokirapu pizzani sisälsi nimensä mukaisesti kahta erilaista rapua, omenaa ja ruohosipulia. 

Vaikka sää oli melko ankea, oli Porvoossa ihanasti jouluista tunnelmaa valojen ja koristeiden myötä, varsinkin vanhakaupunki ihastuttaa vuodesta toiseen. Siellä on viehättävä henki kauppiaillakin koristella omat kivijalkamyymälänsä yhtenäisesti. Täällä jos missä saa vietettyä hyvän tovin koristeita ihastellen ja joulutunnelmasta innostuen. 

Paras vaatetus päivään olisi ollut sadetakki ja kumisaappaat. Halusin päälle kuitenkin vähän siistimpää, joten laitoin vuosia vanhan Massimo Duttin villakangastakin, jonka sävy on armollinen huonoihinkin säihin ja kangas on pysynyt vuosia moitteettomassa kunnossa, vaikka takkiparka on joutunut monesti vesisateen armoille. Päähän pipo ihan siitä syystä, ettei tukkani pysy kostealla ojennuksessa. Pipon olen neulonut monta vuotta sitten, ja se sopii sattumalta täydellisesti Polénen laukun kanssa, joka lähti mukaan kun oli kannettava kaikkea sateenvarjosta lähtien mukaan. Sateenvarjo tosin pysyi sateesta huolimatta suurimman osan ajasta laukun uumenissa, sillä se oli vähän hankala ihmisten keskellä kannella. 

Vanhankaupungin koristelussa näkyi valojen lisäksi paljon aitoa havua, mikä on kaunein koriste jouluun. Täältä sai muuten paljon inspiraatiota joulukoristeluun, jos kaipaa nimenomaan inspiraatiota ulkokoristeluun. Vielä kerran pakko sano, miten upeaa, kun koristeluun panostetaan kunnolla. 

Porvoon alkuperäiset joulumarkkinat olivat jo toista vuotta peräkkäin vaihtuneet Joulupolkuun, jolloin jouluinen tunnelma laajenee torilta muun muassa joen varrelle. Edellisistä vuosista poiketen, joen varrella sijainnut ketjukaruselli oli vaihtunut perinteiseen. Uutena juttuna tälle vuodelle oli pystytetty sauna kauppatorille, tietysti uima-altaan kera. Siellä olikin meidän vierailumme aikana useampi mies saunomassa. Muutoin joulupolulta löytyvät tutut myyntikioskit käsitöineen ja makuelämyksineen. 

Meillä oli päivän suunnitelmana vain nauttia lounasta, juoda glögiä markkinakojuilla ja kävellä ulkona, kaikki nämä onnistuivat myös huonommalla ilmalla ja tajusin taas, miten oma asenne ratkaisee paljon. Voi jäädä kotiin surkuttelemaan säätä, tai lähteä tunnelmoimaan joulunaikaa ja laittaa vaikka sen sadetakin päälle, jos ei muu auta.

Halusin mennä Porvooseen juuri tuona kyseisenä lauantaina, sillä halusin nähdä joulukauden avajaisparaatin. Lähtökohtaisesti tykkäämme käydä markkinoilla rauhallisimpina päivinä, jos vain mahdollista mieluummin keskellä viikkoa. Oli kuitenkin kiva olla paikalla avajaispäivänä ja kuten sanottu, täytyy vähän rytmittää joulumarkkinoilla käyntiä, jotta ehtii useimpiin suosikkipaikkoihin kuukauden puitteissa. 

Yritimme mennä jo ennen paraatin alkua muutamaan kahvilaan, jotka olivat tietysti tupaten täynnä. Järkeilin, miten paraatin jälkeen tilanne varmasti rauhoittuu, varsinkin kun ajattelin paikallisten menevät katsomaan vanhan kaupungin ytimeen kaupunginjohtajan puheen, joka meille ei ollut tärkeää nähdä. Tällä välin saimmekin paikan Porvoon Paahtimolta, jossa on kiva istua lasitetulla terassilla, joen päällä ympäri vuoden. Ikkunat huurussa joki kimmelsi taustalla, kun nautiskelin kuumaa kaakaota porkkanakakun kanssa. Ulkona oli pilkkopimeää, mutta kaupungin jouluvalot valaisivat kauniisti. Kahvilla käynnin jälkeen olikin hiljalleen aika sanoa Porvoolle näkemiin tältä erää.