Sadepäivänä Suomenlinnassa

Suomen kesä ja sen arvaamattomat, nopealla aikataululla muuttuvat säät. Olin kaavaillut viikkoa aiemmin tulevalle lauantaille reissua Suomenlinnaan, jossa haluan käydä joka kesä. Jokainen vuorotyötä tekevä tietää, miten menot suunnitellaan työvuorolistan mukaan, joten silloin on mentävä, kun aikataulu sallii. Säätiedot lupasivatkin viikon päähän aurinkokeliä, vaikka tiesin, miten säätietoja viikon päähän on ihan turha tuijottaa, mutta optimistina tietysti toivoin niiden pitävän paikkansa. Suuntasimmekin lauantaina kohti Helsinkiä, vaikka tietysti säälupaukset olivat ennättäneet viikon kuluessa vaihtua sateeseen. Sää olisi kuitenkin ennusteiden mukaan poutainen pitkälle päivään ja sadetta olisi tulossa vasta alkuillasta. Matkalla Helsinkiin säätiedot muuttuivat jo tuntia-paria sitten katsotuista, tosiaan ei auta edes että aamulla katsoo päivän sään. Selvää oli, että vettä tulisi satamaan, kuinka paljon olisi sitten arvoitus. Todettava taas, miten säätiedotusten mukaan ei kannata koskaan suunnitelmia tehdä.

Päätimme kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja Helsinkiin saapuessa suuntasimme Suomenlinnaan. Toisaalta minusta on ihana nähdä samoja paikkoja eri säässä ja vuodenajassa, tunnelma on ihan erilainen. Mukana oli tietysti niin sateenvarjoa kuin kertakäyttösadetakkia, joten sateeseen oli kyllä varauduttu niin hyvin kuin pystyi.

Saavuttuamme paikalle oli sopivasti lounasaika, joten suuntasimme tuttuun ja hyväksi todettuun Bastion Bistroon, joka sijaitsee lähellä päälaituria. Olen syönyt täällä monesti kalakeittoa, joka on muuten lempiruokaani. Tällä kertaa halusin kuitenkin kokeilla jotain muuta, joten päädyin kalahampurilaiseen. En ole mikään kova hampurilaisfani, mutta toisinaan tällaiset ravintolan versiota maistuvat. Hampurilainen sisälsi rapeaa olutpaneroitua turskaa, nokkosaiolia, pikkelöityä punasipulia ja sydänsalaattia, oikein toimiva setti. Mies sen sijaan valitsi pitsan kolmella täytteellä ja kehui sitä kovasti. 

Lounaan nautimme ulkona ison aurinkovarjon alla, samalla kun satoi ihan kunnolla. Saavuttuamme ravintolaan toinenkin oletettu pariskunta istui ulkona syömässä, joten ajattelimme, että nyt on kesä, joten syödään mekin ulkona. Sadesäällä muutenkin ihmisten pakkauduttua sisään, on sisätiloissa usein tuskaisen kuuma, joten mikäli mahdollista, haluan aina olla mieluummin ulkona. Olikin todella tunnelmallista syödä lounasta ulkona sateen ropistessa suureen varjoon. Samalla sai katsella upeaa luontoa, ravintola oli kauniisti ympäröity muun muassa syreeneillä, upea vehreä keidas koko pihapiiri. 

Kesäkuun puoliväliässä oli tosiaan niin uskomattoman vehreää, syreenit kukkivat kauneimmallaan niiden tuoksuhan on hurmaava, päivänkakkaroita oli myös paljon, kuten muitakin luonnonkukkia, joita en tunnistanut. Suomenlinnan parasta antia onkin, miten historia ja kauniit rakennukset yhdistyvät luonnon kanssa. Ihana että paikka on pidetty kunnossa ja sieltä löytyy myös paljon palveluita, kuten useita museoita ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi. 

Vaikka emme antaneet sateen liiaksi latistaa tunnelmaa, niin tietysti sää vaikuttaa ja emme kiertäneet saarta nyt niin laajasti kuin yleensä. Toisaalta päädyimme ihan uusiin kulmiin, kun luulin jo tuntevani saaren monien käyntien jälkeen melko läpikotaisesti.  Emme siltikään olleet ainoat paikalla olleet, kun sateenvarjoja ja sadetakkeja näkyikin paljon. Oli myös useampia hääseurueita sekä useampia kansalaisuuksia. Luinkin hiljattain, miten Suomenlinnan turisteista 70% on ulkomaalaisia. 

Suomenlinnasta löytyy useampi sympaattinen kahvila, tällä kertaa päädyimme Cafe Vanilleen ihan siitä syystä, että heillä oli katollinen terassi, jossa pystyi nauttimaan kahvit ulkosalla sateella. Suloinen vaaleanpunainen puutalo tosin veti allekirjoittanutta puoleensa, sillä nautinhan visuaalisuudesta. Erityismaininta myös sisätilan sisustukselle, joka kannattaa katsoa huolella.

Pidän kovasti kahviloista, joissa on sellaista aitoa tunnelmaa, ei ketjupaikkojen samoja tylsiä tuotteita. Olin alun perin menossa tilaamaan vain kahveja, mutta lopulta pöydästä löytyi niin juustokakkua mansikkakastikkeella kuin mutakakkua kermavaahdolla, miehelle espresso ja minulle cappuccino. Erityismaininta suloisista astioista. Pakko tosin todeta, että meillä teki tiukkaa saada kakkupalat tuhottua, kun lounaasta ei ollut vielä tunteja aikaa. Varoituksen sanana, miten lokit täälläkin ovat röyhkeitä. Oli todella lähellä, ettei yksi napannut kakkupalaa haarukastani. Hetken kuluttua näimmekin, miten tiellä kävelleeltä herralta napattiin suupalaa suoraan kädestä. 

Suomenlinnassa emme lopulta viihtyneet niin pitkään kuin olimme kaavailleet ja loppupäiväksi siirryimme Helsingin keskustaan, jossa oli niin Samba karnevaaleja kuin Superterassilla käyntiä, joka tosin sekin oli täysin tyhjä sateessa. Olisi ollut niin ihana istua terassilla auringonpaisteessa, mutta kuten todettu säälle ei mitään mahda ja onneksi aurinkoisia päiviä on tulossa varmasti. Puhuimmekin miehen kanssa, että pyrimme tekemään uuden reissun Suomenlinnaan ja kesäterasseille vielä myöhemmin kesästä, onneksi kesä vasta alkoi. Oletko sinä siellä ruudun takaa sellainen, joka jättää menemättä tai tekemättä jotain sään vuoksi?