Onko täydellinen trenssi urbaanilegenda

Kun puhutaan kevättakeista, minulla on ollut vuosikausia kolmen suosikkikopla; ikilemppari musta nahkatakki, rouhea khakinvihreä cargotakki ja ajaton beige trenssi. Edelleenkään ei ole tosin voinut remontin vuoksi nostaa takkeja eteisen naulakkoon, vaan ne majailevat ärsyttävästi rekillä makuuhuoneessa. Toisaalta remonttiin on alkanut hassusti jo tottua, kuten ihminen lopulta tottuu kaikkeen. Innolla kyllä odotan, että asunnon saa normaaliin järjestykseen, eikä tarvitse aamuisin "päivystää" onko joku remonttireiska tulossa vai ei. Joten ehkä pian puhun täällä blogissakin muusta kuin remontista. Toinen ikuisuuspuheenaihe on sää, joten pakko mainita, miten tänä aamuna herätessäni, parvekkeelta ulos katsoessa näin lumisen maiseman! Takatalvihan se sieltä tupsahti, mutta todennäköisesti tai ainakin toivottavasti sulaa saman päivän aikana poiskin. 

trenssi - MSCH Copenhagen (2026) 

laukku - Yuzefi (2026) 

housut - Gina Tricot (2025) 

lenkkarit - New Balance (2026) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025) 

huivi - neulottu (2026) 

Palatakseni postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli niihin kevättakkeihin. Pohdin onko täydellisen trenssi-takin löytäminen ikuisuusprojekti tai urbaanilegenda? Minulla on ollut vuosien varrella useampi beige trenssi, mutta tuntui että aina niissä joku vähän mietitytti tai vaihtoehtoisesti kiva takki kutistui kaapissa. Yleensä en vaatteissa tyydy kompromissiin, vaan etsin niin kauan, että löydän oikeasti makuani miellyttävän. Trenssi-takki on kuitenkin sellainen, johon haluan pukeutua keväisin, joten sellainen minulta aina on löytynyt, vaikkei mielestäni ollutkaan ihan nappi. Edellinen trenssini ei päässytkään usein käyttöön, kun koin sen jotenkin raskaaksi päällä. Takki onneksi löysi uuden kodin, kun lähetin taas ison kassillisen vaatteita myyntiin Tampereen Oldielle, jossa olen myynyt jo pari vuotta paljon vaatteita ja asusteita.

Minä taas löysin itselleni uuden trenssin ihan muutamalla kympillä jo tammikuun talvikeleissä, kun Stockmannin outlet-puolella törmäsin tähän päälläni kuvissa näkyvään takkiin. Tässä mallissa on normaalin trenssin kaksirivisyyden tilalla vain yksi nappirivi, joka on jotenkin paljon kevyempi ilmeeltään. Veikkaan että juuri se trenssin kaksirivisyys on tehnyt minun pituisella (olen 152cm) takista jotenkin todella raskaan. Tämä takki alkaa olla jo makuuni hyvin lähellä täydellistä tai ainakin sellainen, jonka olen innolla päälleni viime päivinä kiskaissut töihinkin lähtiessä. Pidän niin takin kylmän beigestä sävystä, siroista kauluksista, yhdestä nappirivistä ja perinteiset olkapoletit ovat makuuni ehdottomat.  Hassusti tosin takissa on ihan tarkoituksella hento colourblocking, kun yläosa ja vyö ovat hitusen eri sävyä muun takin kanssa. Tätä en itse asiassa edes sovitushetkellä huomannut, vasta keväällä luonnonvalossa. Toisaalta tämä juuri tekee simppeliin takkiin vähän mielenkiintoa.