Vuonna 2016

Olen törmännyt nyt useamman kerran Instagramissa muisteluihin kymmenen vuoden takaa, millaista oli vuonna 2016. Tuntuu täysin absurdilta, että kymmenen vuotta on kulunut! Kun selasin oman blogini historiaa tuolta kyseiseltä vuodelta, tuntuu melkein kuin asiat olisivat tapahtuneet vasta eilen. Itse päätinkin koota muisteluita kymmenen vuoden takaa tänne blogin puolelle, joka oli silloin ja on edelleen suosikkikanavani. Kymmenen vuoden aikana blogit ovat hiipuneet, mutta kirjoitan edelleen omaani samalla innoilla kuin kymmenen vuotta sitten. Tämä onkin ollut kivan pysyvä asia elämässä, muiden asioiden muuttuessa, ja voiko edes parempaa asupäiväkirjaakaan olla. Postauksen kuvitukseksi valikoinkin asukuvia vuodelta 2016. 

Vuonna 2016 sihteerin työni oli päättynyt edellisenä keväänä yrityksen taloudellisen tilanteen vuoksi ja olinkin hetkisen vailla työtä. Tuohon aikaan maan työllisyystilanne oli kuitenkin täysin toinen kuin nykypäivänä, enkä tilannetta sen suuremmin stressannut. Lähinnä muistan nauttineeni hetkellisestä "lomasta". Olinhan tehnyt tässä vaiheessa töitä ammattikoulussa opiskelun rinnalla ja siitä asti kymmenen vuotta putkeen, enkä ollut koskaan pitänyt esimerkiksi kuukauden lomaa.

Heti vuoden 2016 alussa muistan käyneeni viisaudenhampaan poistoleikkauksessa kirurgilla, josta tuli iso lasku. Halusin poistaa hampaan ennen töihin paluuta, sillä tiesin hampaan aiheuttavan myöhemmin ongelmia ja viikon sairasloman, sillä olin käynyt vastaavassa operaatiossa toisen puolen hampaan kanssa aiemmin. En missään nimessä olisi halunnut jäädä saikulle työstä, joten "vapaalla" hoidin ärsyttävän asian pois päiväjärjestyksestä. Muistan "sijoittaneeni" veronpalautukset tuohon operaatioon yksityisellä. 

Vuoden 2016 aikana matkustelimme paljon. Olimme maaliskuussa Genevessä ja Pariisissa, huhtikuussa Milanossa ja Bresciassa, toukokuussa vietimme kaksi viikkoa Ranskan Rivieralla. Emme tuolloinkaan tehneet mitään viikonlopun pyörähdyksiä lentäen, vähintään viikko oli reissussa oltava. Tykkäsimme myös yhdistää useamman kohteen samaan lomaan ja matkustaa välimatkat junalla. Marraskuussa olimme vielä muutaman yön ikuisessa lempikaupungissani Tallinnassa.

Vuoden 2016 keväällä aloitin kesätyön tuttavani laadukkaita vaatteita sekä asusteita myyneessä pikkuputiikissa, ja rakastin sitä työtä. Sain työn ihan vain suuni avaamalla ja aluksi olikin tarkoitus tuurata vain pari päivää, lopulta pesti venyi kesän mittaiseksi. En ollut aiemmin työskennellyt vaatemyynnin parissa, mutta siinä olin hyvä ja oli mielenkiintoista opetella materiaaleista ja löytää asiakkaille kauniita asuja käyttöön. Valitettavasti kesän päätteeksi liike lopetettiin yrittäjän terveyden vuoksi, sillä olisin ehdottomasti viihtynyt työssä pidempäänkin. Yrittäjästä sain tosin elinikäisen ystävän ja soittelemme kuulumisia edelleen tiheään tahtiin.

Vuoden 2016 kesän jälkeen päätin, että haluan jatkaa työtä myynnin parissa. Halusin työn, jossa saan oikeasti palvella asiakkaita, enkä vain purkaa kuormaa varastossa ja lyödä tuotteita kassaan. Päätin, että haluan töihin Marimekolle, ja kuin ihmeen kautta syksyn tullen sinne haettiin myyjää. Soitin suoraan myymäläpäällikölle, pääsin haastatteluun ja sain onnekseni paikan, joka oli silloin ihan unelmien täyttymys. Muistan miten alussa ajattelin, että opinko työtä koskaan. Myyjän työ on niin paljon muutakin kuin vaatteiden viikkaus, täytyy esimerkiksi olla tietoteknisesti osaava, sanavalmiudesta puhumattakaan sekä osata lukea tilannetta jatkuvasti. Tässä työssä viihdyinkin lopulta lähes kahdeksan vuotta.

Vuodesta 2016 asti olen suosinut hiuksissa polkkatukkaa. Muistan, miten radikaalilta tukan leikkauttaminen polkkaan aluksi tuntui, mutta sillä tiellä olen edelleen. Lopetin myös hiusten värjäämisen tuona vuonna, kasvatin väriä pois ja viihdyin hyvin omassa ruskeassa hiusvärissäni. Olen muuten käynyt samalla kampaajalla vuodesta 2016 asti. 

Vuonna 2016 oli ihan normaalia laittaa laukkuihin ja asusteisiin suuria summia. Rakastin Célinen laukkuja, vaikka nykyään niihin käytetyt summat tuntuvat suoraan sanoen täysin hulluille, ovat kaikki laukuista kaapissani edelleen. Aika kymmenen vuotta sitten oli oikeaa brändien kulta-aikaa muutenkin, nyt tämä kupla on puhjennut. 

Vuonna 2016 pukeuduin samalla lailla kuin nykyään, mutta vaatekoko oli pari numeroa pienempi. Rakastin muun muassa pliseerattuja hameita, pitkiä villakangastakkeja, Conversen tennareita ja selkeitä linjoja asuissa, kuviollisia vaatteita käytin vähemmissä määrin. Voisin hyvin pukea nämä vuoden 2016 asut tänäkin päivänä, paitsi polvista auki olevat housut eivät enää menisi omaan käyttööni, kymmenen vuotta sitten olivat todella trendikkäät. 

Summa summarum, oliko kymmenen vuotta sitten omassa elämässä kaikki paremmin? Olin nuori ja huolettomampi kuin nykyään, elin enemmän hetkessä sen enempää vaikka säästämisestä miettien, olin kevyempi, mutten varmaan yhtään sen onnellisempi kuin nykyään. Periaatteessa mikään ei ole kymmenessä vuodessa muuttunut radikaalisti, asun samassa asunnossa kuin tuolloin, tykkään edelleen matkustelusta, mieskin on sama ollut jo seitsemäntoista vuotta ja teen taas aspa työtä, vaikka täysin erilaista kuin tuolloin.