Kuten
monesti sanottu, pidän talvesta, eikä se ole tuntunut vielä yhtään pitkälle. En
valita pakkasesta, päinvastoin, mutta kesähelteillä tuskastelen, joten en
haaveile niistä tippakaan tässä tammikuun loppupuolella. Minusta
talvipukeutuminen on ihan parasta, villapaidat, pipot, villakangastakit, sellainen ihana helppous ja mukavuus on kovasti mieleeni. Tykkään
esimerkiksi talvella hurjasti tällaisista vaaleista talviasuista. Tallinnasta loppukesästä
ostettu ruututakki on ihana lisä talvigarderobiin. Pidän takissa ihan kaikesta,
sävystä, villamateriaalista, mallista ja vähän lyhyemmästä pituudesta. Takki on
myös silmääni ajaton, sillä teen vaate- ja asustehankinnat sillä ajatuksella,
että ne ovat minulla pitkään.
pipo - neulottu (2025)
takki - Veta (2025)
laukku - Chloé (2019)
saappaat - Pavement (2022)
käsineet - &Other Stories (2022)
Talviasuista
talven yllättäjään ja viikkoni kovimpaan puheenaiheeseen, nimittäin siihen kun
näin ilveksen! Olin lukenut paikallislehdestä, miten ilves on nähty
kotikulmillani, kaupungin keskustassa, ja miehelle jopa sanonut, voi kunpa
minäkin näkisin sen. Voin kertoa, että melkein peruin puheeni kun tämä
tapahtuikin.
Eräänä iltana kuluneella viikolla kävelin
yhdeksän jälkeen töistä kotiin, kauempaa jo näin, miten kissa ylitti tien. Pian
näin ison kissan kävelytieni vastapäätä, eli aivan lähellä itseäni, pysähdyin
katomaan, että kettuko se on, sillä oli paljon isompi kuin kissa. Ketun olen
nimitäin nähnyt lukemattomia kertoja esimerkiksi taloyhtiömme takapihalla
lepäilemässä. Yllätys olikin suuri, kun ilves tuijotti minua lähietäisyydellä
muutaman metrin päässä, eikä se tuntunut minusta välittävän tippaakaan. Itse
tosin säikähdin todella ja lähdin nopeasti kohti kotia, katsoen miten ilves
lähti kävelemään leppoisasi perässäni. Itselläni askele piteni ja kulman taakse
kääntyessä, tuli joku tuntematon nainen vastaan. Hänelle tohkeissani selitin,
miten tuolla on ilves. Nainen rauhallisesti vastasi, näkevänsä samaisen kissan
harvasen ilta tullessaan töistä kotiin, ilves ei kuulemma välitä autoista saati
ihmisistä. Säikähdyksestä selvittyäni sainkin jotain mitä muistella ja mikä parasta, puheenaiheen naapureiden ja tuttujen kanssa.
Hui olkoon mikä tilanne! Olisin ottanut myös jalat alle, ja palokunta olisi saanut hakea minut sitten jostain puun oksalta. Onneksi taisi olla leppoisa katti kyseessä, mutta toivottavasti jatkaa pian matkaa ettei aiheuta enempää pelkoa tai loukkaa itseään pyöriessään asuinalueella! :(
VastaaPoistaNo joo melkein sain sydänkohtauksen minäkin :D Parisen kuukautta on ilves jo keskustassa pyörinyt :/
PoistaKaunis asu, valon lisääntyessä vaaleat värit alkavat taas olla mieleisiä. Mitä lankaa olet käyttänyt pipossa? Ilves olisi huippua nähdä, ei tosin noin läheltä kuin sinä pääsit näkemään.
VastaaPoistaKiitos :) Nyt onkin kiva kun voi vaaleaa käyttää, kun ei ole kuraista vain ihanaa pakkasta :)
PoistaMuistaakseni pipo on neulottu yhdessä Novitan Tuulilla ja Novitan merinovillalangalla, joka on poistunut valikoimista. Minulla oli vanhoja lankoja varastossa.
No sanoppa muuta, itsekin toivoin näkeväni, mutta säikähdys olikin suuri :D