sunnuntai 25. tammikuuta 2026

Vaalea talviasu ja viikon puheenaihe

Kuten monesti sanottu, pidän talvesta, eikä se ole tuntunut vielä yhtään pitkälle. En valita pakkasesta, päinvastoin, mutta kesähelteillä tuskastelen, joten en haaveile niistä tippakaan tässä tammikuun loppupuolella. Minusta talvipukeutuminen on ihan parasta, villapaidat, pipot, villakangastakit, sellainen ihana helppous ja mukavuus on kovasti mieleeni. Tykkään esimerkiksi talvella hurjasti tällaisista vaaleista talviasuista. Tallinnasta loppukesästä ostettu ruututakki on ihana lisä talvigarderobiin. Pidän takissa ihan kaikesta, sävystä, villamateriaalista, mallista ja vähän lyhyemmästä pituudesta. Takki on myös silmääni ajaton, sillä teen vaate- ja asustehankinnat sillä ajatuksella, että ne ovat minulla pitkään. 









pipo - neulottu (2025) 
takki - Veta (2025) 
laukku - Chloé (2019) 
saappaat - Pavement (2022) 
käsineet - &Other Stories (2022) 

Talviasuista talven yllättäjään ja viikkoni kovimpaan puheenaiheeseen, nimittäin siihen kun näin ilveksen! Olin lukenut paikallislehdestä, miten ilves on nähty kotikulmillani, kaupungin keskustassa, ja miehelle jopa sanonut, voi kunpa minäkin näkisin sen. Voin kertoa, että melkein peruin puheeni kun tämä tapahtuikin. 

Eräänä iltana kuluneella viikolla kävelin yhdeksän jälkeen töistä kotiin, kauempaa jo näin, miten kissa ylitti tien. Pian näin ison kissan kävelytieni vastapäätä, eli aivan lähellä itseäni, pysähdyin katomaan, että kettuko se on, sillä oli paljon isompi kuin kissa. Ketun olen nimitäin nähnyt lukemattomia kertoja esimerkiksi taloyhtiömme takapihalla lepäilemässä. Yllätys olikin suuri, kun ilves tuijotti minua lähietäisyydellä muutaman metrin päässä, eikä se tuntunut minusta välittävän tippaakaan. Itse tosin säikähdin todella ja lähdin nopeasti kohti kotia, katsoen miten ilves lähti kävelemään leppoisasi perässäni. Itselläni askele piteni ja kulman taakse kääntyessä, tuli joku tuntematon nainen vastaan. Hänelle tohkeissani selitin, miten tuolla on ilves. Nainen rauhallisesti vastasi, näkevänsä samaisen kissan harvasen ilta tullessaan töistä kotiin, ilves ei kuulemma välitä autoista saati ihmisistä. Säikähdyksestä selvittyäni sainkin jotain mitä muistella ja mikä parasta, puheenaiheen naapureiden ja tuttujen kanssa. 

4 kommenttia:

  1. Hui olkoon mikä tilanne! Olisin ottanut myös jalat alle, ja palokunta olisi saanut hakea minut sitten jostain puun oksalta. Onneksi taisi olla leppoisa katti kyseessä, mutta toivottavasti jatkaa pian matkaa ettei aiheuta enempää pelkoa tai loukkaa itseään pyöriessään asuinalueella! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo melkein sain sydänkohtauksen minäkin :D Parisen kuukautta on ilves jo keskustassa pyörinyt :/

      Poista
  2. Kaunis asu, valon lisääntyessä vaaleat värit alkavat taas olla mieleisiä. Mitä lankaa olet käyttänyt pipossa? Ilves olisi huippua nähdä, ei tosin noin läheltä kuin sinä pääsit näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nyt onkin kiva kun voi vaaleaa käyttää, kun ei ole kuraista vain ihanaa pakkasta :)

      Muistaakseni pipo on neulottu yhdessä Novitan Tuulilla ja Novitan merinovillalangalla, joka on poistunut valikoimista. Minulla oli vanhoja lankoja varastossa.

      No sanoppa muuta, itsekin toivoin näkeväni, mutta säikähdys olikin suuri :D

      Poista