Kuukausikooste - lokakuu

Taas hurahti kuukausi ohi että hupsis vain, lokakuun olikin yksi vuoden kaunein kuukausi. Listaan kuluneen kuukauden myös yhdeksi omaksi lempikuukaudekseni vuodesta, nimenomaan upean luonnon takia, sekä sen vuoksi, miten lokakuulle sattuu monta kivaa tapahtumaa, joissa tykkään käydä. Katsotaanpa, miltä näytti kuukausi puhelimen kuvakansiosta käsin. 

Kuun kuluessa on ihana seurata puiden lehtien muutosta ja kuvien kautta sen parhaiten huomaakin. Alkukuusta oli vielä hyvinkin vihreää, mutta jo viikossa-parissa muutos oli melkoinen. Katsokaa nyt mitä värejä! 

Lokakuussa aloin innostua myös syyspukeutumisesta, mikä oli ollut hakusessa. Ihanaa kun nahkatakilla pärjäsi, mutta sai jo vähän saapasta ja neuletta käyttöön. Kuvan hame on muuten saatu WasabiConceptilta. Syyspukeutumisen lisäksi kuvassa kaksi muutakin ikisuosikkia, mukissa kuuma kaakao ja lautasella lohileipä, nam.

Joka syksyisiin perinteisiini kuuluu Stadin Silakkamarkkinoilla käynti, joten tänäkin vuonna suuntasin sinne, miehen oli tarkoitus tulla mukaan, mutta hän oli valitettavasti estynyt tuolloin. Päivä oli upean aurinkoinen, mutta tuuli Kauppatorilla oli jäätävä, joten melko pikaisesti lopulta markkinat kiersin. Ennätin kuitenkin maistella erilaisia lohiherkkuja, kuten lohileipää ja keittoa. Sanoinko jo, että erilaiset kalaruoat ovat suosikkejani?

Silakkamarkkinoiden jälkeen vietin päivää Helsingin keskustassa, muun muassa kangaskaupassa käyden. Päällä taas kerran yksi kaikkien aikojen suosikkivaatteeni, nahkahame, joka toimii vuodesta toiseen.  

Ihanaa kun lokakuussa tarkeni vielä istua ulkona kahvittelemassa, kuten Helsingissä Bulevardilla Ekbergin terassilla. Miljöö ja palvelu kahvilalla on kiva, mutta pakko sanoa, että hinnat hirvittävät. Hyvänä esimerkkinä kuvassa näkyvä, kohtalaisen pienen kaakaon ja mantelicroisantin combo maksoi 19€, joka alkaa kyllä olla aika lailla kipukynnykseni rajoilla. Toisaalta, eipä ulkona kahvilla tule niin usein käytyä, kun käyn, mielelläni panostan siihen. 

Lokakuun aikana valmistui ja sain käyttöön, syyskuussa aloittamani aitonahkaisen hameen, joka oli melko hermoja kiristävä projekti, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Kuun aikana kaappiini muutti muutenkin hurjasti uusia vaatteita. Hankinnat menevät minulla aina kausittain, välillä menee kuukausia, etten osta mitään. Välillä taas näin, että löydän useamman etsimäni kaltaisen vaatteen. 

Kuukaudelle sattui myös useampi asuinkaupungissa järjestettävä tapahtuma, minne pystyi kävellä kotoa, mikäs sen parempaa. Saman viikonlopun aikana nähtiin niin upeita valotaideteoksia pääasiassa lähipuistossa kuin Kalamarkkinatkin, jo toiset samalla kuulle. Näillä markkinoilla pakollista syötävää on aina friteeratut silakat. Muutenkin fiilistelin omia lähikulmia olan takaa ja ulkoilin paljon, ruska-ajasta oli otettava kaikki ilo irti.

Ennätin piipahtaa myös Porvoossa, kun bongasin Kummitusten yö-tapahtuman, joka kiinnosti kovasti. Samalla tunnelmoin syksyisessä vanhassa kaupungissa, kävellen rauhassa pitkin idyllisiä, tosin kosteita katuja. Edelleen oli kuun loppupuolella ulkokahvikelit, joten tietysti nautin kaakaot ja kakut terassilla. Porvoossa on muuten Helsinkiin verrattuna myös inhimillisemmät hinnat, kun hintakauhistelun makuun päästiin. Vertailun vuoksi, ison kaakaon ja kakkupalan saa kahvilasta Porvoon vanhassa kaupungissa paraatipaikalla 12 eurolla.

Loppukuusta aloin surkutella pian päättyvän ruskan kohtaloa, kun lehti kerrallaan varisi alas. Kauniit syyspäivät vaihtuivat myös vesisateeseen, joka kieltämättä vähän ankeutti mieltä, mutta näinhän tämä vuosi kulkee. Loppukuun kellojen siirto ei ainakaan auttanut asiaa, päivän lyhenemisen myötä. Kävimme myös mökillä laittamassa paikkoja odottelemaan ensi kevättä, joten tästä se talvikausi todellakin alkaa. Kuvassa näkyvät housut on muuten saatu WasabiConceptilta.

Ruskaa ja ruutua

 Postaus sisältää *mainoslinkkejä

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, lyhyt ruudullinen villakangastakki on helposti yhdisteltävä sävynsä ja mallinsa puolesta, joten tässäpä näytille vielä yksi syysasu ruskan keskeltä. Nyt alkaa näyttää siltä, että pian viimeisetkin ruskan rippeet ovat tiessään, kun viime päivien kovat sateet ovat olleet lehtien viimein kohtalo. Onneksi ennätimme tallentaa kaunista ruskaa paljon valokuviin. 

takki - COS (*tämä 2025) 

ribbipoolo - H&M (2022) 

nahkahame  - ommeltu (2025) 

saappaat - Vagabond (*nämä 2025) 

laukku - Chloé (2016) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018) 

Kuten aina toitotan, liputan vaatteiden helpon yhdisteltävyyden puoleen. Tämän takia garderobistani löytyykin lähinnä yksinkertaisia, yksivärisiä, käyttövaatteita, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kuten leopardikuosia ja paljetteja. Tänä syksynä mukaan on tullut myös ruutu, jota silloin tällöin on kaapista löytynyt, mutta jotenkin tuntuu nyt ihan uudelta jutulta simppelin pukeutumisen piristykseksi. Kun yksi uusi vaate muuttaa kaappiin, kaikki vanhakin näyttävät sen kavereina uusilta. 

Pukeutumisinspiraatio lähteekin usein omista vaatteista, miten niitä yhdistellä erilailla. Toisaalta myös ihan kaupungilla kävellessä voi bongata inspiraatiota. Esimerkiksi käydessäni Helsingin silakkamarkkinoilla, näin jollain tyylikkäällä itseäni vanhemmalla rouvalla Chloén samaisen pikkulaukun, joka itseltänikin löytyy, joten inspiroiduin kaivamaan laukun pitkästä aikaa käyttöön. Laukku on ollut minulla pian kymmenen vuotta. Muistan, miten se oli aikoinaan it-laukku, mutta itse ostin sillä ajatuksella, että käytän sitä aina tai ainakin niin pitkään, kun puhelimeni on sitä kokoa, että se laukkuun mahtuu, heh. 

Tykkään myös pukeutumisinspiraatiota etsiessä selata Pinterestiä ja Instagramia, joka on tosin vähän liian nopea sovellus makuuni. Tyyliaiheisia blogeja lukisin mielelläni enemmänkin, jos niitä olisi. Mistä te yleensä saatte inspiraatiota pukeutumiseen?

Takkihullun tunnustukset

Postaus sisältää *mainoslinkin Cosille

Minun on tehtävä tunnustus, eteiseen on syksyn aikana muuttanut neljä uutta takkia! Miten tässä näin kävi? Puolustukseksi sanottakoon, että kiertoon lähti niiden sijasta ainakin tuplat tuosta määrästä. Tosin mietin itsekin, kuka edes omistaa niin monta takkia? Kerrottakoon, että osa oli monia vuosia vanhoja, joita olin turhaan hillonnut. Varastoon sekä eteisen naulakkoon "vapautui" myytyjen takkien myötä hurjasti tilaa, joka on salakavalasti alkanut täyttyä. Myönnän, että olen totaalinen takkihullu ja voisin pukeutua vain takkeihin, jos se olisi mahdollista. Toisaalta nimenomaan Suomessa saa kyllä käyttää takkeja niin paljon, että kaipaan vaihtelua. Sanokaa, etten ole ainut takkeihin hullaantunut? 

Yksi syksyn hankintani näkyy kuvissa. Ihastuin ensi näkemällä COSin lyhyeen ruututakkiin, mutta pohdin hankintaa monta viikkoa, kunnes säät kylmenivät ja huomasin aina vain palaavani verkkosivuille takkia ihailemaan. Kerran sitä jo myymälässäkin sovitin ja kotona kaduin, että olisinpa ostanut. Takki sopi täydellisesti sovitushetkellä päälläni olleeseen mustaan nahkahameeseen, minkä lisäksi mieleen tuli heti myös monta muuta yhdistelmää ja vaatekappaletta, johon takin voisin parittaa. Viikkojen pohdinnan jälkeen tilasin takin, joka löytyy *täältä (mainoslinkki) edelleen myynnistä. 

Pidän klassisista vaatteista, mutten pidä liian perinteisistä kappaleista, kuten bleisereistä tai istuvista suorista housuista. Tämän vuoksi esimerkiksi klassinen ruutukuosikin on siinä rajamailla, että miellänkö sen liian toimistovaatteeksi. Ruutukuosia ei usein päälläni nähdäkään. Tämä takki, jossa ruudun sävy on täydellinen, takin malli rento, selästä pussimainen ja materiaali 100% villaa, sai huokailemaan ihastuksesta. Olenkin käyttänyt takkia jo monesti sen saatuani, sopii jotenkin sävynsä puolesta hurjan moneen. Mieskin on kehunut takkia ja sanoi, että todella hyvä hankinta. 

Syyspäivänä Porvoossa

En missään nimessä halua hylätä kotimaan (lähi)matkailua syksyn saapuessa. Kuten tiedätte, tykkään käydä päiväreissuilla lähikaupungeissa, kävellä, syödä ulkona ja istua rauhassa kahvilla. En ollut käynyt Porvoossa sitten kesäkuun, joten näin lokakuun lopussa oli jo korkea aika. Bongasin kaupungissa järjestettävän Kummitusten yö-tapahtuma, jossa en ollut koskaan aiemmin ehtinyt käymään, sinne siis suuntasin menneenä perjantaina. Tajusin myös, etten ollut varmaan koskaan ehtinyt käydä kaupungissa edes ruska-aikaan. 

Saavuin Porvooseen jo hyvissä ajoin, jotta ehdin fiilistellä vanhaa kaupunkia valoisaan aikaan ja ennen tapahtuman alkua. Vanhassa kaupungissa oli jo kovat järjestelyt iltaa varten käynnissä, kun rakennettiin niin esiintymislavaa ja valaistuksia pitkin vanhaa kaupunkia. Lisäksi somistukseen oli panostettu muutenkin, sillä niin putiikkien kuin ihan siviiliasuntojen porttikongeissa ja ikkunoissa oli upeita koristeluja. 

Heti Porvooseen saapuessani suuntasin lounaalle yhteen kaupungin lempiravintoloistani, vanhankaupungin sydämessä. Gabriel 1763 lounasmenu olikin kokenut muutoksia sitten viime visiitin, joten oli kiva päästä testaamaan uudistettua menua, josta valitsin perjantain kunniaksi pizzan. Alkuun sai tapas tyyppisen lautasen, joka sisälsi muun muassa oliiveja. Myös ravintola oli sisältä koristeltu upein halloween koristein, joten viihdyin mainiosti. 

Sain harmaimman syyspäivän hetkeen, mutta onneksi ei kuitenkaan sadellut, kuin hetkittäin pientä inhottavaa tihkua. Olen ennenkin sanonut, miten sään takia ei kuitenkaan kannata jättää mitään tekemättä, voi mennä elämä ohi vain odotellessa parempia säitä. Harmaata säätä onneksi piriste se, että osassa puista oli vielä lehtiä jäljellä, vaikka sen parhaimman ruskan tältä erää menetin. 

Porvoo päivään, jossa tiesin käveleväni paljon ja olevani lähinnä ulkona, halusin päälle jotain rentoa. Asuksi valikoituikin vuosikausia vanha Massimo Duttin villakangastakki, nahkamaiset housut, jotka sain WasabiConceptilta, lenkkarit ja Gannin laukku, joka on kooltaan täydellinen omiin menoihini. Kuvan nappasin pikaisesti By Piiaksen myymälässä, jossa törmäsin kuvan ottamisen jälkeen pariin tuttuun asuinkaupungista ja juttelimme hyvän tovin. 

Kävelin ristiin rastiin pitkin vanhankaupungin kujia ja fiilistelin syyspäivää, keskittyen yksityiskohtiin kuten vielä jäljellä oleviin värikkäisiin lehtiin ja rakennuksiin, joihin en kyllästy koskaan. Kaduilla sai vielä tähän aikaan päivästä kävellä lähes yksinään. 

Vaikka pidän kaikista vuodenajoista, niin kyllä tämä alkanut ja tästä paheneva pimeys hirvittää, varsinkin kellojen siirron myötä. Heijastimet on myös taas kaivettu käyttöön ja pitäisi laittaa useampaan laukkuun valmiiksi heijastin. Eikö olekin super hieno tuo Gannin laukussa roikkuva pom pom silmillä. Näitä ruotsalaisen Firefly Reflectorsin valmistamia heijastimia huolisin lisääkin, nämä ovat niin hienoja, ettei edes arvaisi heijastimiksi. 

Näkemisen arvoinen aina on mahtipontien Porvoon tuomiokirkko, joka seisoo jykevästi porvoon mäellä. Lukemani mukaan juuri tämä on se Porvoon suosituin nähtävyys.

Jätin lounaalla tarkoituksella siihen kuuluvat kahvit ja jälkiruoat ottamatta, sillä tiesin että haluan käydä myöhemmin päivästä kahvittelemassa jossain vanhakaupungin ihanista kahviloista. Päädyin Café Fannyn siitä syystä, että pystyin istumaan ulkona ja heiltä saa myös parasta kaakaota kermavaahdolla, eikä kakkupalassakaan kyllä valittamista ollut. 

Porvoonjoen varrella on ihana kävellä kaikkina vuodenaikoina ja on kiva nähdä, miltä miljöö milloinkin näyttää. Maisemahan on kuin postikortista. Täällä yksin kävellessä, vain pari hassua tuli vastaan, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. 

Viideltä alkoi vanhakaupunki hiljalleen täyttyä Kummitusten yön juhlijoista, kun aiemmin päivällä tyhjät kadut olivat jo ennen seitsemää tupaten täynnä. Vanhassa kaupungissa alkoi näky mitä pelottavinta porukkaa, uskomattoman mahtavaa, miten kostuumeihin oli panostettu niin vauvasta vaariin. Tuli vähän nukkavieru olo siviilivaatteissa, tosin en tietenkään ollut ainut normivaatteissa tapahtumaan tullut. Yllätyin enemmän kuin positiivisesti, miten hieno tapahtuma olikaan saatu aikaan ja päätin, että tästä tulee joka syksyinen perinne. 

Ratkaisu takkipulmaan

 Mainos/Vaatteet saatu WasabiConceptiltä

Olen valehtelematta pari syksyä ja talvea kaivannut takkia, joka ei olisi muhkein untuvatakki, se pitäisi hieman vettä, olisi kevyesti topattu, siinä olisi huppu ja se olisi siisti kaupungille, mutta rento heittää päälle ihan vain lähikauppaankin mennessä. Liikun paljon kävellen ja niin monta kertaa esimerkiksi keskiviikkoiltaisin ompelutunnille räntäsateessa kävellessä olen kironnut, kun en omista hupullista takkia, joka myös lämmittäisi. Tai takkia, jonka voisi heittää legginsien ja hupparin kaveriksi pikaisesti asioilla käydessä, mutta toimisi myös siistimmässä pukeutumisessa mekkojen ja hameiden päällä. 

takki - WasabiConcept (mainos/saatu 2025)

pusero - WasabiConcept (mainos/saatu 2025)

housut - WasabiConcept (mainos/saatu 2025)

laukku - Ganni (2025) 

nilkkurit - Zara (2018) 

aurinkolasit - Ray-Ban (2018) 

Minulta löytyi ennestään monen villakangastakin lisäksi ainoastaan paksu untuvatakki, mutten ollut käyttänyt sitä enää vuosiin, sillä harvoin on niin kylmä, että minä niin paksua takkia kaipaan. Lisäksi löytyi vihreä tikkitakki, josta puuttui huppu. Nämä molemmat saivat lähtöpassit eteisestä, kuten tiedätte mottoni on, puen päälle tai myyn paremmalle käyttäjälle. Molemmat takit nimittäin korvaa yksi takki, joka on tarpeisiini täydellinen. Olinkin silmäillyt kaipaamani kaltaisia takkeja tosiaan pidempään, muttei makuani miellyttävää ollut tullut vastaan. Suurin kriteeri oli, etten halunnut mustaa takkia. Takin alle tulisi myös mahtua tarvittaessa paksumpaa neuletta, ja sen tulisi näyttää hyvältä sekä auki että kiinni pidettynä. Tiedättekö, kahdella sanalla sanottuna, käytännöllinen takki!

Monesti myös kaupoista löytämäni takit olivat aivan liian paksuja toppatakkeja, itse kun kaipasin nimenomaan pikkupakkasille ja räntäsateille soveltuvaa versiota. Ilokseni WasabiConcept ratkaisi housupulmani, josta kerroin edellisessä postauksessa, lisäksi myös takkidilemman. Heidän mallistostaan löytyi mitä pirtein leopardikuosinen kevyesti topattu takki, jossa on huppu! Halusin samalla näyttää, miten asun ilme muuttuu ihan vain takkia vaihtamalla. Päällä kun on sama asu kuin edellisessä postauksessa, jossa nahkamaisten housujen ja ruskean puseron kaverina oli lyhyt villakangastakki. 

Vaikken ole mikään suurin kuosien ystävä, niin leopardikuosia rakastan vuodesta toiseen. Luulen, etten siihen kyllästy, kun se on sävyltään neutraali ja printti on ajaton. Leo-kuosinen takki on piristävä syksyn pimeydessä, mustien takkien rinnalla katukuvassa. Tosin mikäli kiinnostaa, tätäkin takkia löytyy leopardin lisäksi simppelinä mustana. Takki on muuten tällä hetkellä hyvässä alessa ja löydätte sen täältä.