Heinäkuu puhelimen kamerasta

Tuntuu että rustailin ihan eilen vastaavaa koostetta kesäkuulta, mutta huomaamatta on taas yksi kuukausi kulunut. Varsinkin kesäaika tuntuu menevän ihan hurjaa vauhtia. Kyllä tämä ajankuluminen hirvittää ja täytin myös viime kuussa vuosia, joten ikäkriisiäkin on aina ilmoilla. Joka tapauksessa tässäpä kooste, miltä näytti mennyt heinäkuu. 

Kuukausia alkoi kivoissa merkeissä, kun palasimme kuun ensimmäinen päivä Tallinnasta. Matka meni tosi kivasti ja Tallinnassa käynti vain kuuluu kesään. Täällä ruudun takana haaveillaan jo kovasti kaupunkiin palaamisesta piakkoin, mutta katsotaan onnistuuko reissu vielä myöhemmin loppukesästä. 

Heinäkuun alkuun ajoittui myös visiitti pitkästä aikaa kotipaikkakunnalleni maalle, edellisestä käynnistä oli ehtinyt vierähtää vuosi! Sanoinko jo, miten aika kuluu nopeasti? Alkukuu oli vähän viileähkö ja sateinenkin, muttei se menoa haitannut, oikeastaan päinvastoin. Kotipaikkakunnallani näin perhettä, lisäksi satuimme sopivasti erään muualla asuvan kaverini kanssa visiitille sinne samaan aikaan, joten menimme kävelylle ja terassille katoksen alle vaihtamaan parin vuoden kuulumisia, mikä viime näkemästä oli vierähtänyt. Hauska muuten, kun sympaattiselta kylän pikkutorilta sai gelatoa suoraan Italiasta, sillä kioskia pitää niin ikään italiaano.

Yhdistän yleensä kotipaikkakunnallani käyntiin myös visiitin Lappeenrantaan, nämä kun sijaitsevat lähekkäin. Ennätin juuri nähdä kaupungissa asuvaa ystävääni, ennen kuin hän suuntasi perheineen useammaksi viikoksi Espanjaan. Lappeenrannassa kesällä on tietysti pakollista nähdä Hiekkalinna ja sataman alue sekä kävellä linnoituksessa. 

Lappeenrannan keskustan nähtävyyksien lisäksi ystäväni vei minut sympaattiselle Pulsan Asemalla maalaismaisemiin, josta olinkin kuullut ja halunnut käydä siellä jo vuosia. Vanha rautatieasema toimittaa nykyään niin kahvilan kuin hotellin virkaa ja olihan siellä suloisia myymälöitäkin. Super suloinen miljöö kerta kaikkiaan! 

Mainittava asia heinäkuulta on, että piipahdin pitkästä aikaa kirppiksellä, josta löysin Vagabondin mokkanilkkurit viidellä eurolla! Olen aika huono kirppiksillä kävijä, vaikka omia tavaroitani olen vuosien varrella ahkerasti niissä myynytkin. Nytkin olin menossa elokuviin, mutta oli vähän aikaa välissä ja kirppis sijaitsee vastapäätä elokuvateatteria, joten ajattelin vain pyörähtää pikaisesti. Pakko sanoa, että kengät olivat kyllä todella hyvä löytö, ulko- ja sisäpohjat näyttivät kerran kokeilluille, sillä en yleensä osta kenkiä käytettyinä. 

Heinäkuussa ennätimme myös vihdoin saareen syömään ystäväni kanssa, sillä emme olleet nähneet tässä välissä kahteen vuoteen, mutta meillä juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi. Kävin samaisessa saaressa uudemmankin kerran kuun lopussa siskon ja lasten kanssa. Viime kesänä en tainnut käydä saaressa kertaakaan, tänä kesänä sitten senkin edestä.

Heinäkuun puolivälissä alkoivat helteet ja niitä onkin kestänyt. Vietin yhtä ensimmäisistä helteistä lauantaita Helsingissä parhaita kesäruokia, eli salaattia ja jäätelöä syöden. Helsingin keskustassa on muutenkin ihana vain kävellä ja fiilistellä. Heinäkuussa porukkaa on ihan hurjasti liikkeellä keskustassa, joten huomaa hyvin, miten monet lomailevat juuri tällöin. 

Heinäkuussa pääsimme vihdoin useammaksi yöksi mökille. Meillä on välillä tapana ajella sinne Haminan kautta, joka on täysin aliarvostettu kaupunki. Kaupungista nimittäin löytyy ihania rakennuksia, kuin pieni Porvoo konsanaan. Mökiltä palattua olikin vuorossa yksi heinäkuun kohokohta, kun juhlimme siskoni pyöreitä, hän järjesti isot juhlat, mutta perhekuvat eivät kuulu blogiini, joten ne jäävät ihana omiin arkistoihin.

Heinäkuuhun kuuluu tietysti myös kaupunkifestivaalit, jotka alkoivat paraatilla hurjassa helteessä. Toisaalta joinain kesinä avajaisparaati on katseltu vesisateessa, eli ehkä parempi kuuma keli kuitenkin. Kaupunkifestarit kestivät neljä päivää, jolloin normaalisti hiljaiset kadut täyttyvät ihmisistä. Olin itsekin menossa mukana joka päivä, ja kieltämättä näiden jälkeen ihan väsähtänyt.

Asuinkaupungin kaupunkifestivaalien jälkeen oli ihana käydä taas kuun lopussa hiljaisessa Haminassa, joka on siis naapurikaupunkimme. Kuten aiemmin sanottu, pikkukaupungin parhautta on kauniit kadut ja rakennukset, mutta löytyy sieltä esimerkiksi ihana kahvilakin, jossa lokaatio on todellakin kohdallaan.