Heinäkuu puhelimen kamerasta

Tuntuu että rustailin ihan eilen vastaavaa koostetta kesäkuulta, mutta huomaamatta on taas yksi kuukausi kulunut. Varsinkin kesäaika tuntuu menevän ihan hurjaa vauhtia. Kyllä tämä ajankuluminen hirvittää ja täytin myös viime kuussa vuosia, joten ikäkriisiäkin on aina ilmoilla. Joka tapauksessa tässäpä kooste, miltä näytti mennyt heinäkuu. 

Kuukausia alkoi kivoissa merkeissä, kun palasimme kuun ensimmäinen päivä Tallinnasta. Matka meni tosi kivasti ja Tallinnassa käynti vain kuuluu kesään. Täällä ruudun takana haaveillaan jo kovasti kaupunkiin palaamisesta piakkoin, mutta katsotaan onnistuuko reissu vielä myöhemmin loppukesästä. 

Heinäkuun alkuun ajoittui myös visiitti pitkästä aikaa kotipaikkakunnalleni maalle, edellisestä käynnistä oli ehtinyt vierähtää vuosi! Sanoinko jo, miten aika kuluu nopeasti? Alkukuu oli vähän viileähkö ja sateinenkin, muttei se menoa haitannut, oikeastaan päinvastoin. Kotipaikkakunnallani näin perhettä, lisäksi satuimme sopivasti erään muualla asuvan kaverini kanssa visiitille sinne samaan aikaan, joten menimme kävelylle ja terassille katoksen alle vaihtamaan parin vuoden kuulumisia, mikä viime näkemästä oli vierähtänyt. Hauska muuten, kun sympaattiselta kylän pikkutorilta sai gelatoa suoraan Italiasta, sillä kioskia pitää niin ikään italiaano.

Yhdistän yleensä kotipaikkakunnallani käyntiin myös visiitin Lappeenrantaan, nämä kun sijaitsevat lähekkäin. Ennätin juuri nähdä kaupungissa asuvaa ystävääni, ennen kuin hän suuntasi perheineen useammaksi viikoksi Espanjaan. Lappeenrannassa kesällä on tietysti pakollista nähdä Hiekkalinna ja sataman alue sekä kävellä linnoituksessa. 

Lappeenrannan keskustan nähtävyyksien lisäksi ystäväni vei minut sympaattiselle Pulsan Asemalla maalaismaisemiin, josta olinkin kuullut ja halunnut käydä siellä jo vuosia. Vanha rautatieasema toimittaa nykyään niin kahvilan kuin hotellin virkaa ja olihan siellä suloisia myymälöitäkin. Super suloinen miljöö kerta kaikkiaan! 

Mainittava asia heinäkuulta on, että piipahdin pitkästä aikaa kirppiksellä, josta löysin Vagabondin mokkanilkkurit viidellä eurolla! Olen aika huono kirppiksillä kävijä, vaikka omia tavaroitani olen vuosien varrella ahkerasti niissä myynytkin. Nytkin olin menossa elokuviin, mutta oli vähän aikaa välissä ja kirppis sijaitsee vastapäätä elokuvateatteria, joten ajattelin vain pyörähtää pikaisesti. Pakko sanoa, että kengät olivat kyllä todella hyvä löytö, ulko- ja sisäpohjat näyttivät kerran kokeilluille, sillä en yleensä osta kenkiä käytettyinä. 

Heinäkuussa ennätimme myös vihdoin saareen syömään ystäväni kanssa, sillä emme olleet nähneet tässä välissä kahteen vuoteen, mutta meillä juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi. Kävin samaisessa saaressa uudemmankin kerran kuun lopussa siskon ja lasten kanssa. Viime kesänä en tainnut käydä saaressa kertaakaan, tänä kesänä sitten senkin edestä.

Heinäkuun puolivälissä alkoivat helteet ja niitä onkin kestänyt. Vietin yhtä ensimmäisistä helteistä lauantaita Helsingissä parhaita kesäruokia, eli salaattia ja jäätelöä syöden. Helsingin keskustassa on muutenkin ihana vain kävellä ja fiilistellä. Heinäkuussa porukkaa on ihan hurjasti liikkeellä keskustassa, joten huomaa hyvin, miten monet lomailevat juuri tällöin. 

Heinäkuussa pääsimme vihdoin useammaksi yöksi mökille. Meillä on välillä tapana ajella sinne Haminan kautta, joka on täysin aliarvostettu kaupunki. Kaupungista nimittäin löytyy ihania rakennuksia, kuin pieni Porvoo konsanaan. Mökiltä palattua olikin vuorossa yksi heinäkuun kohokohta, kun juhlimme siskoni pyöreitä, hän järjesti isot juhlat, mutta perhekuvat eivät kuulu blogiini, joten ne jäävät ihana omiin arkistoihin.

Heinäkuuhun kuuluu tietysti myös kaupunkifestivaalit, jotka alkoivat paraatilla hurjassa helteessä. Toisaalta joinain kesinä avajaisparaati on katseltu vesisateessa, eli ehkä parempi kuuma keli kuitenkin. Kaupunkifestarit kestivät neljä päivää, jolloin normaalisti hiljaiset kadut täyttyvät ihmisistä. Olin itsekin menossa mukana joka päivä, ja kieltämättä näiden jälkeen ihan väsähtänyt.

Asuinkaupungin kaupunkifestivaalien jälkeen oli ihana käydä taas kuun lopussa hiljaisessa Haminassa, joka on siis naapurikaupunkimme. Kuten aiemmin sanottu, pikkukaupungin parhautta on kauniit kadut ja rakennukset, mutta löytyy sieltä esimerkiksi ihana kahvilakin, jossa lokaatio on todellakin kohdallaan. 

Mökkipukeutumista

Postaus sisältää *mainoslinnkkejä Nanson verkkokauppaan

mekko - Nanso (2023) 

hattu - H&M (2020) 

espadrillot - Originalsin (2022) 

aurinkolasit - A.Kjærbede (2025)

Myönnän, minä olen juuri niitä, jotka pukeutuvat mökillä rönttövaatteisiin, usein sellaisiin jotka ovat niin sanotusti kaupungissa poistettu käytöstä, kuten viisitoista vuotta vanhaan tuubitoppiin, shortseihin, jotka ovat vain mökkikelpoiset, kumisiin parin euron markettisandaaleihin ja bikineihin, joissa en koskaan kehtaisi kulkea ihmisten ilmoilla. Luonnollisesti marjametsään mennessä on vielä omat vaatehirvityksensä, joiden tehtävä on vain suojata. 

Mutta pakkaan aina jonkun "kaupunkikelpoisen" vaatteen mukaan, sellaisen mikä on helppo heittää päälle kauppareissulle, kuten pellavamekko. Tällä kertaa kauppareissun asun virkaa toimittikin Nanson iki-ihana pellavamekko, joka on palvellut jo muutaman kesän. Nanso onneksi tuo Sarastus -mekon joka kesä mallistoon ja siitä ilmestyy aina uusia värejäkin. Itselläni on tämä valkoinen, ja tätä edeltävältä kesältä laventeli. Tälläkin hetkellä brändillä on kyseistä mallia useammassa sävyssä ja pituudessa saatavilla, mikä parasta alennusmyynnissä! Kaikki Sarastuksen värit ja pituudet löydätte *täältä (mainoslinkki). 

Toinen vinkkini helppoon mökkipukeutumiseen, kun on suunnattava ihmisten ilmoille, on lierihattu! En ollut hetkeen käyttänyt hattua, mutta tässäpä näppärä asuste, kun tukka ei ole parhaassa mintissä eikä meikatakaan keskellä hellettä huvita. Sipaisin vähän väriä huulille ja heitin vielä aurinkolasit nassulle, kukaan ei huomaa onko meikkiä vai ei. Täytyy tosin todeta, että tämä kyseinen asu olisi itselleni jotenkin ihan liian romanttinen kaupunkiin, mutta maalaismiljöössä toimii kuin nenä päässä. 

Ps. Pakko vielä vinkata, että *Nansolla (mainoslinkki) alkoi tänään lisäale kanta-asiakkaille, jolloin alehinnoista saa vielä 20% lisää alennusta. Mikäli vaikka Sarastus kiinnostaa, lähtee se nyt kivaan hintaan. 

Kolme helleasua kaupunkifestivaaleilta

Täällä asuinkaupungissa on vietetty keskiviikosta asti kaupunkifestivaaleja. En todellakaan ole mikään festareilla kävijä, mutta tällaiset asfaltilla olevat, keskustassa sijaitsevat menot käyvät minulle. Joinakin vuosina olen tosin nämäkin festivaalit skipannut, mutta tällä kertaa viettänyt aikaa alueella päivittäin. Homma alkoi keskiviikkona perinteisestä avajaisparaatista, joka minusta on kiva aina aikataulujen sattuessa nähdä, meni nimittäin nuorempana vuosia, etten päässyt koskaan paraatia kokemaan. Paraatin jälkeen meillä on ollut miehen kanssa jo muutaman vuoden perinteenä suunnata ravintolaan illalliselle ja tästä terassille, jossa ei ole muuten pakko juoda alkoholia.

Mittari lähentelee kolmeakymmentä ja kotona on menty jo se ylikin, ihan hirveää! Ei ole mikään salaisuus, etten välitä helteestä sitten tippaakaan, mutta yritän olla valittamatta. Vanha laulu, miten kuumat kesäpäivät ovat niin lyhyt aika, nautitaan nyt ja näin edespäin, eivät tätä kuumakallea paljon lohduta. Mutta sanottava on, että onhan ulkotapahtumia kivempi auringossa viettää kuin vesisateessa, eli positiivisen puolella ollaan. Pienoista päänvaivaa on kuitenkin tuottanut pukeutuminen ihmisten ilmoille näillä asteilla. Olisi ollut ihana kaupunkifestareille heittää paljettihametta päälle, mokkanilkkuria mekon pariksi, nahkatakkia ja bändipaitaa, mutta ei todellakaan näillä lämpötiloilla. Päätinkin jakaa kolme asuani viime päiviltä kaupunkifestivaaleilta ja muutaman vinkin helteelle pukeutumiseen. 

Luonnonkuituja ja asusteet minimiin

Kuumalla aivan ehdoton juttu pukeutumisessa on luonnonkuidut, suosin yleensä puuvillaa ja viskoosia, joka on käytännössä puuta. Kuulun myös kastiin, joka ei mielellään käsivarret paljaana ihmisten ilmoilla kulje, mutta totuushan on, ettei ketään kanssakulkijaa toisen allit kiinnosta, joten heitin yksiolkaimisen ribatun topin päälle ja paritin sen kesän suosikkihameeseeni. Valkoinen vaate tosin on riski ja eihän se ihan puhtaana illan päätteeksi kotiin tullut, onneksi vaatteet voi aina pestä. Vastaus kysymykseen, mitä laitan tällaisen topin alle, on en mitään, tämäkin helpottaa helteessä. Kuumalla jätän myös kaiken ns. ylimääräisen pois, kuten korut ja suosin vain näyttävimpiä korvakoruja. Aurinkolasit ovat tietysti pakolliset ja niitäkin vaihtelemalla saa uutta ilmettä. Hame on Pull & Bearista Tallinnasta kuukausi sitten ostettu, toppi Selected Femmeltä löytö laivalta alennusmyynnistä, laukku Gannin, sandaalit Vagabondin alelöytö alkukesästä ja korvakorut ovat keväällä ostettu Tallinnasta Gate 21 -putiikista. 

Vilpoisat setit ja näppärät printit 

Kesällä kaksiosaiset setit ovat toimivia, kuten tässä viskoosiset housut ja toppi. Hankin setin jo ihan alkukesästä, mutta se odotteli vähän liian kauan lahkeiden lyhennystä, ompelin ne pari tuntia ennen lähtöä. Taas kerran käsivarret näkyvillä, alanko tottua tähän? Kuviollinen setti on vaivattomasti näyttävä, leveät lahkeet ihanan ilmavat ja toppi vilpoisa. Näyttää vähän, että päällä olisi haalari, mutta osat erikseen ovat paljon käytännöllisemmät. Setti on Stradivariuksen, aurinkolasit Chimin ja korvakorut COSin. 

Väljät leikkaukset ja olkapäät esiin

Oma ikuinen luottojuttuni kuumalla, on väljät puuvillapopliini mekot, jotka ovat vain yksinkertaisesti helpoin ja käytännöllisin vaate kesällä. Meinasin päätyä aina toimivaan valkoiseen mekkoon, mutta vaihtelun vuoksi päälle tummanruskeaa, joka onkin jotenkin yllättävä sävy kesämekossa. Off shoulder -malli vähän edes viilentää kuumalla ja näyttää minusta kivalle röyhelöineen. Mekko on H&M:n, joka sai samat sandaalit sekä laukun kaveriksi kuin muinakin päivinä, nämä kun tuntuvat sopivan kaikkeen. 

Ravintola- ja kahvilavinkkejä Tallinnaan

Tallinnasta löytyy yksinkertaisesti niin paljon vanhoja ja uusia suosikkeja aina, joten jatketaanpa ravintola- ja kahvilavinkeillä, joissa viimeisellä kolmen yön visiitillä kävimme. Ravintoloiden kanssa tuntuu aina paikan päällä tulevan tenkkapoo, sillä tarjontaa löytyy, mutta Tallinnassa saattaa hassusti kävellä paikkojen ohi, jos ei varta vasten niihin suuntaa. Ravintolat kun jotenkin hukkuvat varsinkin vanhankaupungin miljöisiin ja ovat jotenkin todella huomaamattomia usein ulkoa, kun suuria mainoskylttejä ei yleensä ole, eri asia toki Raatihuoneentorin ympäristön ravintolat, joissa on ihan omat sisäänheittäjät. Meillä on tapana Tallinnassa käydä tutuissa ja turvallisissa hyväksi todetuissa omissa suosikki paikoissa, mutta aina myös jossain meille uudessa ravintolassa tai kahvilassa. 

La Pizzeria di Orm Oja (Vene tn 1)

Halusin selvittää löytyykö täältä kaupungin parhaat pizzat, joten ei kun lauantai-iltana testaamaan! Palvelu ravintolassa ei ollut parasta mahdollista, sillä meinasimme ensin jäädä ilman pöytää, luulen että lähinnä kielimuuri tuli tässä tapauksessa eteen. Lopulta saimme ulkopöydän, joka sopi meille mainiosti, vaikka olikin hitusen viileä kesäilta. Hassua, miten ravintolan ohi (keltainen rakennus postauksen ensimmäisessä kuvassa) on kävelty monet kerrat, mutten koskaan ole huomannut paikkaa ennen kuin sain siitä vinkkiä muuta kautta, ja lähdimme navigaattorin kanssa etsimään. Ruoka oli erinomaista, joten palaamme varmasti nihkeästä palvelusta huolimatta, tosin sitä en osaa sanoa, olivatko nämä Tallinnan parhaat?

Saiakangi Kohvik (Saiakang 5)

Suloisella kujalla Raatihuoneentorin laidalla majaileva kahvila pääsi vihdoin käytyjen paikkojen listalle, kun kävimme siellä sunnuntai aamupäivänä pikaisilla virvokkeilla. Perus hyvä kahvila, jossa söimme palan klassista marjakääretorttua puoliksi. Kahvila vaikutti perheyritykseltä ja sieltä sai kahvileipien lisäksi ainakin salaattiannoksia. Kahvila ei noussut omalle Tallinnan suosikit listalle, mutta eteen sattuessa, kahvihammasta kolottaessa, voisi poiketa jatkossakin.

Balti jaama torin ruokakojut (Kopli tn 1)

Täytyy tietysti mainita myös Asematorin ruokakojut, joissa olikin yllättävän kiva tarjonta vähän joka lähtöön. Olemme käyneet kauppahallissa monesti, mutta ruokakojut ovat jääneet testaamatta. Tällä kertaa olin jo valmiiksi päättänyt, että syömme jotain pientä Balti jaama torilla, sillä varsinaisen kunnon ruoka siirtyi myöhempään. Miehen toiveesta kokeilimme suolaisia täytettyjä lettuja, jotka oli hauskasti koottu rullalle. Molemmat tykkäsimme kovasti, oma lettuni oli lohitäytteinen ja miehen lihapitoinen, jatkoon! 

F-hoone (Telliskivi tn 60a)

Legendaarisen maineen saavuttanut Telliskivestä löytyvä F-hoone ei sinänsä esittelyjä kaipaa, mutta mainitsen kuitenkin, sillä kyseessä on yksi Tallinnan suosikkini. Telliskivestä löytyisi muitakin kokeilemisen arvoisia ravintoloita, mutta haluan aina tänne. Menu oli hitusen muuttunut, joten siitäkin syystä on kiva poiketa ravintolaan aina Telliskiveen suunnatessa. Hintataso on edelleen oikein kohtuullinen ja ruoka aina ihanaa, näyttää sekä maistuu hyvältä, ulkonäköhän on puoli ruokaa. Ainostaan tilaamani mango-juoma ei ollut makuuni ollenkaan, joten muistan jättää ensi kerralla tilaamatta.  

La Muu  (Telliskivi tn 60a-5)

Paikallinen, käsityönä Telliskivessä valmistettu, luomujäätelö tarjoileva La Muu ansaitsee aina erityismaininnan ja tänne onkin suunnattava suoraan F-hoonesta, näiden ollessa samassa naapurustossa. Jäätelöissä on todellakin aitoja, vahvoja makuja ja valikoima vaihtelee, joten ei koskaan tiedä mitä on tarjolla. 

Levier Cafe (Rotermanni tn 18-1)

Hotellimme lähettyviltä Rottermannilta löytyvä kahvila on ollut käymisen arvoinen listallani pitkään. Tälläkään reissulla ei varsinaisesti kahvilassa istuttu, mutta haimme pitkän kävelyn jälkeen leivokset välipaloiksi hotellille. Samalla nappasin illaksi mukaan macaronseja, sillä en vain voinut vastustaa niiden kaunista ulkonäköä.  

Amalfi (Vana-Viru 13)

Olimme itse asiassa suuntaamassa vanhassa kaupungissa uuteen ravintolaan Aameniin, joka olikin juuri maanantaina kiinni. Onni onnettomuudessa ravintolan käytännössä naapurista löytyy ennestään tuttu italialainen ravintola, joka pelasti taas, kun ei sen enempää haluttu ravintolaa etsiä kellon ollessa jo sen verran paljon. Oikein toimiva ravintola, jossa olemme käyneet monet kerrat. 

Pierre Chocolaterie (Vene 6)

Kävellessäni suklaakahvilan ohi, en vain voinut vastustaa kiusausta hakea edes yhtä suklaakonvehtia, jotka ovat jättimäisiä, jälkiruoaksi. Kahvila sijaitsee kauniissa Mestarien pihassa, joten jo lokaatio vetää puoleensa. Tällä kertaa varsinainen kahvilassa istuskelu siis jäi, mutta sanottava on, että kahvila on tunnelmallinen kesät talvet. 

Lettupubi Kompressor (Rataskaevu tn 5)

Nauratti, miten kyseinen suolaista ja makeaa tarjoileva lettupubi on ollut omalla Tallinna listallani vähintään viisi vuotta, ja miten olemme kulkeneet kyseisen paikan ohi yhdellä kaupungin kauneimmalla kujalla monesti. Vasta kun varta vasten lähdimme lettuja etsimään eräänä iltana, päädyimme oikeaan paikkaan. Kuten sanottu, ravintolat voivat olla todella huomaamattomia, eikä Kompressorin sisäänkäynti ole ikinä ennen sattunut silmään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja vihdoin suuntasimme sisään. Lukemani mukaan paikka on todella suosittu ja saattaa joutua jonottamaan, mutta satuimme paikalle vähän rauhallisempaan aikaan. Valitsin lohitäytteisen letun, ensi kerralla sitten jotain makeaa maisteluun. Sanomattakin selvää, että tänne palaamme varmasti, hintatasokin oli erittäin kohtuullinen. 

Taqueria (Rotermanni 14)

Laivan lähtiessä kotiinpäin kahdelta, halusimme ennen sinne menoa pikaiset lounaat, joten sopivasti Rotermannilla sijaitseva, meksikolaista ruokaa tarjoileva, ennestään tuttu, Taqueria, pelasti. Tilasin molemmille lounastarjouksessa olleet kolme pientä tacoa, jotka olivat juuri sopivat siihen hetkeen. 

Kuusi käveltävää kohdetta Tallinnaan

Harmittaa hieman, etten ole ehtinyt kirjoittaa Tallinnan postauksia täysin reaaliajassa, sillä olimme reissussa jo melkein kuukausi sitten. Onneksi Tallinna on aina ajankohtainen ja kaupunki, jossa voisin käydä vaikka joka kuukausi, enkä siltikään kyllästyisi. Meillä on ollut mielessä syksylle ulkomaanmatka ja olemme palloitelleet kohteina Barcelonaa ja Istanbulia, mutta hiljalleen kääntyneetkin ajatukseen, että haluammekin näiden sijasta mieluummin loppukesästä uudelleen Tallinnaan useammaksi yöksi, ehkä jopa kokonaiseksi viikoksi. Tuntuu nimittäin, että kolmen yön matka loppui liian lyhyeen, ja molemmat vain pidämme monipuolisesta Tallinnasta ihan hurjasti. Tässä postauksessa listaankin kuusi kävelyetäisyydeltä löytyvää kohdetta kaupunkiin, joissa viime kerralla aikaa vietimme. 

Iki-ihana vanhakaupunki

Visuaalinen silmäni nauttii vanhankaupungin arkkitehtuurista ja pastelliväreistä, yllättävistä kujista, hulppeasta ravintola- ja kahvilatarjonnasta, puhumattakaan kivijalkakaupoista, yleisestä tunnelmasta ja ennen kaikkea siisteydestä, en ole koskaan nähnyt roskia tai koiran jätöksiä kadulla. Vaikka osaankin jo vanhankaupungin kujat melkein ulkoa, löydän aina jotain uutta ja voisin viettää kaiken aikani vain vanhassa kaupungissa kävellen. Yksi mainittava asia on Toompean mäen näköalapaikat, joista teinkin juuri oman postauksensa. 

 Värikäs Balti jaama tori

Juna-asemalla sijaitseva kauppatori on varmasti monelle tuttu ja sellainen kohde, missä mekin usein käymme. Asematori koki täydellisen muodonmuutoksen vuonna 2017, jonka jälkeen siitä tuli nykyaikainen.  Tälläkin kertaa suuntasimme torille ihailemaan tarjontaa, kuten jättimäisiä vesimeloneita, värikkäitä hedelmiä ja marjoja sekä yläkerran second hand myymälöitä. Nautimme kesäpäivästä myös kauppahallissa sijaitsevan panimon terassille. Huomasimme, että yläkertaan oli auennut uusi kiinnostavalta vaikuttava ravintola, mutta se jäi seuraavalle visiitille. 

Aina käymisen arvoinen Telliskivi

Berliiniksikin verrattu Telliskiven alue on käymisen arvoinen joka kerta. Minullekin tulee muraaleista ja tunnelmasta vähän mieleen Berliini, jossa olemme vuosia sitten lomailleet. Tällä kertaa piipahdimme täällä lähinnä syömässä ja kävelemässä, sillä olimme paikalla sunnuntaina, kun putiikit olivat jo tältä päivältä mennee kiinni. 

Viehättävä Kalamaja

Kävelyllä Kalamajan puutalokortteleissa oli ollut haaveeni pitkään, ja vihdoin kauniina kesäkuisena päivänä pääsimme nauttimaan ihastuttavista puutaloista. Kalamaja on yksi Tallinnan vanhimpia asuinalueita ja oli alunperin tehdastyöläisten koti. Olin jotenkin kuvitellut, että taloja olisi tyyliin yhdellä kadulla, mutta miljöö olikin iso ja eri värisiä, hyvin säilyneitä, puutaloja oli paljon. Matkan varrelta löytyi myös useampi kahvila, jossa yhdessä pysähdyimmekin viilennyksille.

Trendikäs Noblessnerin alue 

Kyseinen Pohjois-Tallinnassa sijaitseva, meren rantaan rajautuva Noblessnerin alue on ollut myös käymisen arvoinen listallani pitkään, joten oli jo korkea aika kävellä tänne aurinkoisena, mutta todella tuulisena päivänä. Vanhan sukellusvenetelakan alueeseen on yhdistetty toimivalla tavalla uusia asuntoja, jotka sopivat miljööseen täydellisesti. Täällä nautimme viilentävät juomat Põhjala panimon terassille ja olisin piipahtanut sitä vastapäätä olevassa Shishin myymälässä, joka oli kuitenkin tällöin suljettu. 

Sympaattinen Kadriorgin alue

Kuten sanottu, Tallinna vain yllättää, aina löytyy jotain uutta, eikä Kadriorgin suunnilla olla koskaan aiemmin liikuttu. Kävelimme hotellilta parisen kilometriä Kadriorgin palatsille, joka ansaitsee oman postauksensa, joten siitä lisää myöhemmin. Kävely paikan päälle oli itsessään jo kiva kokemus, sillä matkan varrella on upeita mielenkiinnon herättäviä rakennuksia, niin huviloita, funkkisrakennuksia kuin puutaloja. Jälkikäteen ajattelin, että olisi ollut kiva käydä jossain Kadriorgissa sijaitsevassa ravintolassakin, joten täytyy tutkia valikoimaa seuraavaa reissua ajatellen.