Lumipyryssä päällä

pipo & kaulaliina - neulotut (2024) 

takki - Stylein (2023) 

alla neule - neulottu (2024) 

saappaat - Pavement (2022) 

laukku - Louis Vuitton (2021) 

Edellisen postauksen sulista kaduista takaisin lumipyryyn, vielä hetkinen sitten maisema näytti kuitenkin tältä. En tiedä oletteko huomanneet, mutta olen alkanut ottaa blogin kuvista karkeasti sanottuna puolet puhelimen kameralla. Tämä on minulle harppaus, sillä olin vuosia äärimmäisen tarkka, miten asukuvat tulee kuvata varsinaisella kameralla. Nykyisin tulee kohtalaisen usein turvauduttua puhelimeen, se kun on aina mukana tietenkin, eikä kameraa halua aina kantaa huonolla säällä mukana, saati reissuun lähtiessä. 

Lisäsin hetki sitten blogini blofit.fi sivuston listoille, ja samalla muiden blogeja silmäillessä huomasin, miten ne ovat nykyisin hyvinkin rennolla otteella tehtyjä. Kuinka helpottavaa ja ihanaa. Aukesi muuten ihan uusi maailma tuon sivuston kautta, ja sieltä olenkin löytänyt paljon uutta luettavaa. Kaipaisin tosin vielä enemmän pukeutumiseen keskittyviä blogeja. Älkää muuten kysykö, miten lähes viisitoista vuotta omaa blogia pyörittäessä, en ole aiemmin ollut tuolla, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Minulla on käynnissä operaatio - käytän kaikkia takkejani tänä talvena. Tämä kuvissa näkyvä ruotsalaisen brändin Styleinin takki on parin-kolmen talven takaa, todella väljä malli, jonka sisään mahtuisin pari kertaa. Rakastan brändin selkeälinjaisia, ajattomia vaatteita, mutta raaskin ostaa niitä vain alennusmyynneistä, vaikkakin hinnat ovat silloinkin kohtalaisen korkeita. Tajusin, etten viime talvena käyttänyt takkia kertaakaan. Tässä syy, miksi alkuvuoden ostolakko on minulle pakollinen, omistan yksinkertaisesti liikaa vaatteita! Myönnän, että takit ovat yksi heikkouteni, mutta johonkin raja niidenkin määrän suhteen tulee vetää. Vaikka sen sanon, että Suomen talvessa takki on se tärkein vaate ja usein ainut, jonka kanssakulkijat näkevät. 

Takin lisäksi Louis Vuittonin Félicie -laukku on ollut vähemmällä käytöllä. Kyseisen laukun ostin neljä vuotta sitten, kun ensin harmittelin pitkään, miten aikoinaan myin pois lähes kaikki merkin laukkuni. Brändin kulta-aikaa oli siinä reilu kymmenen vuotta sitten, jolloin oli käynnissä kunnon Louis Vuitton mania blogeissa, heh. Minultakin löytyi monta merkin laukkua, joihin lopulta kyllästyin, ja halusin kaappiin tilaa uusille laukuilla. Varsinkin Monorgram -kuosisen Neverfullin myyntiä olen harmitellut monet kerrat, kuten kahden Pochettenkin. Vuosien varrella niiden hinnat ovat nousseet ihan älyttömiksi, joten samoja en kuitenkaan enää uudestaan hanki. Tällä hetkellä kyseiset laukut ovat nimittäin taas kovinkin trendikkäitä. 

Olen tavallaan kyllästynyt luksuslaukkuihin, niiden hinnoittelu ei ensinnäkään mene järkeen enää ollenkaan. Käytän kyllä niitä, joita omistan, mutta tajusin, etten ole enää muutamaan vuoteen haaveillut mistään niin sanotusti kalliimmasta laukusta. Ainoastaan vintage Diorin crossbody -mallinen laukku on ollut ikuisuushaaveena vähintään viisi vuotta, jos joskus jossain tulee täydellinen vastaan etsimättä, voi olla että siihen on tartuttava.