Viime hetken kirsikankukkakuvat

Vielä viime hetken kirsikkakukkakuvat kehiin, vaikka näiden aika meni jo. Ihan kotimme lähistöltä löytyy pieni puisto, jonka ohi kävelen lähes päivittäin, silti tänä toukokuuna meinasin missata puiden kukinnan totaalisesti. Keskiviikko aamuna, reilu viikko takaperiin, lähtiessäni kukat eivät olleet vielä milläänsäkään, kun taas iltapäivällä kotiin palatessani oli täysi kukinta päällä! Tapasin siinä erään vanhan työkaverini ja unohdin koko puut, kun jäin pidemmäksi aikaa vaihtamaan kuulumisia hänen kanssaan. 

Loppuviikosta olimme avomiehen kanssa muissa maisemissa ja sunnuntaina suunnatessamme kamera kainalossa kohti vaaleanpunaista loistoa, alkoi kukinta olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Napattiin kuitenkin muutamat kuvat, kun kerran siellä nyt oltiin, ja nyt läppärin näytöltä katsoessa näistä tulikin ihan kivoja, joten tallennetaan tänne muistoksi. Kuvat ovat tosiaan tasan viikon takaa ja nyt puiden kukinta on enää muisto vain, onneksi tulee jotain uutta tilalle, huomasin jo sypressien kukkivan monessa paikkaa ja pian on upeiden alppiruusujen vuoro. 

Haaveilen usein ajasta, siitä että ehtisin pysähtyä enemmän vaikka ihailemaan luontoa varsinkin keväällä ja alkukesästä. En ole kateellinen ihminen, mutta huomaan usein kadehtivani tiettyjen alojen vapautta valita itse työaikansa tai etätyömahdollisuutta. Omaan ajankäyttööni tosin toi ääretöntä helpotusta se, kun aloitin pienimuotoisen opiskelun ja viikonlopputyöt jäivät pois. Kriiseilin niiden kanssa pitkään ja varsinkin kesäisin yhtälö oli mahdoton. Kun halusin olla miehen kanssa auttamassa autokuvauksissa viikonloppuisin, jotka ovat käynnissä nimenomaan kesällä tai nauttimassa kesästä muutenkin. En sano, etten enää ikinä tekisin viikonlopputöitä, mutta ainakin nyt säännöllinen työaika arkisin tuntusi parhaalta vaihtoehdolta. 

Tänä kesänä en buukkaa kalenteria täyteen ja suorita kesää. En tee minkäänlaista kesän bucket listaa, vaan nautin kesästä ilman suunnitelmia. Myös kivoille jutuille on tosinaan sanottava ei, sillä kalenterin täyteen ahtaminen ei välttämättä aina ole järkevää. Haluaisin että aikaa jäisi ihan vain olemiseen.

Kesämekot esiin

Postaus sisältää *mainoslinkin

mekko - &Other Stories (*tämä) 

aurinkolasit - Chimi 

laukku - Gucci 

tennarit - Converse 

Edellisellä viikolla värjöteltiin mökillä aamupakkasissa ja lumisateessa, seuraavalla viikolla nautititin kesäkeleistä pääkaupunkiseudulla! Viime viikolla kesä tylikin rytinällä, yhtäkkiä luonto oli täysin loisteessaan, tienvarret keltaiseaan voikukista, lämpötilat parissa kymmenessä ja terassit täynnä! Olen monesti sanonut, miten toukokuu on se suosikkini vuodesta ja tämän allekirjoitan edelleen. Tänä vuonna tosin en ole ehtinyt niin paljon fiilistellä toukokuuta kuin olisin halunnut, esimerkiksi kirsikkapuiden kukinta meni ihan ohi, tosin se oli tänä keväänä ihan ennätys lyhyt. Onneksi kesä on vasta edessä, joten seuraavaksi odotan alppiruusukautta.

Viikonloppuna otimmekin säistä kaiken irti ja kävimme parillakin road tripillä, sekä perjantaina että lauantaina. Tässä opiskelijan elämätilanteessani parasta on viikonloppuvapaat! Kaipasin vuosia säännöllistä viikkorytmiä ja stressasin usein vuorotyön työvuoroista, kun olisi pitänyt olla kahdessa paikassa samaan aikaan ja omat menot vaativat aina suunnittelua viikkoja etukäteen. En silti sano, että opiskelu olisi missään määrin helppoa, ei sentään, se on ihan täyttä työtä, mutten kadu että lähdin tälle polulle. 

Säiden pikaisesti lämmetessä tuli pieni paniikki kaivaa kesämekkoja esiin, siellä ne majailivat ahtaassa kaapissa unohdettuina ja höyryttämisen tarpeessa. Minulla on tavoite, etten osta yhtään uutta varsinaista kesämekkoa tänä kesänä. Samaan aikaan olen raivannut kaappeja rankalla kädellä, mutta ahtaat ne ovat edelleen. Kuvissa näkyvä mekko on hankinta vuoden takaa ja edelleen yhtä ihana kuin ostohetkellä. Helmat tuntuivat vain hurjan lyhyille alkuun, mutta niin ne kai aina talven jälkeen. Instagramin puolella jo mekosta kyseltiin ja huomasin, että samaa on edelleen verkkokaupan puolella saatavilla *täällä. 

Lyhyt trenssi ja kevään ensimmäinen mökkireissu

 Postaus sisältää mainoslinkin

lyhyt trenssi - H&M (tämä) 

lippis - Gant 

laukku - Louis Vuitton 

housut - Arket

lenkkarit - New Balance 

Hellou ja mukavaa sunnuntaita! Täällä ollaan läppärin ääressä ja blogin parissa, sekä yksi Excel koulutehtävä odottaisi tekijäänsä. Varmaan arvaatte kummasta aloitin ensin. Yleensä teen kyllä ärsyttävät jutut ensin, jotta ne saa pois päiväjärjestyksestä. En kuulu ryhmään, joka jättää kaiken viime tippaan, joten teen tuon tehtävän seuraavaksi pois alta, sen palautus on onneksi vasta tiistaina. Tästä päästäänkin kätevästi aasinsillan kautta kuvien koulupäivän asuuni, jossa suuntasin myös kevään ensimmäiselle mökkireissulle, heitin vain lippiksen päähän lähtiessä. 

Lyhyen trenssin löysin maanantaina ja se pääsi tietysti heti seuraavana päivänä päälle. Tämä onkin paras mottoni ostoksilla, haluanko uutuuden huomenna päälle? Jos en halua, en osta. Järkeilin lyhyen takin toimivan kivasti myös mekkojen ja hameiden parina, joten uskon takin tulevan kovaan käyttöön kevään aikana sekä viileämpinä kesäpäivinä. Olen monesti kaivannut mustalle nahkatakille jotain korvaajaa ja tämän tyyppinen takki oli ollut mielessä, joten kiva kun bongasin sen paikallisen H&M:n rekistä. 

Minua harmittaa joka kevät ja kesä, miten vähän lopulta ennätämme mökillä aikaa viettää, joten toivon että tänä vuonna tilanne olisi toinen. Tällä viikolla arkipyhän ansioista pääsimme mökille ruhtinaallisesti kahdeksi yöksi. Mitkään maarittelevat mökkeilysäät eivät kyllä olleet, oli jäätävän kylmä ja lumikuurojakin saatiin. Ihan hullua, että vielä toukokuussa on satanut hetkittäin lunta! Oli kuitenkin ihana levähtää mökillä, sillä viimeiset viikot ovat sisältäneet ihan älyttömästi kaikkea uutta, jo ihan päivärytmiin tottumiseen. Grillailtiin ja saunottiin säästä huolimatta kuin kesällä konsanaan. Seuraavalla kerralla mökille mennessä on myös kiva, kun siellä on kaikki valmiina hammasharjoista lähtien, niin pääsee saman tien lomatunnelmiin. Seuraavaa mökkireissua odotellessa!

Kaksi viikkoa koulussa

Edellinen viikko meni uuteen totutellessa ja tämä uutta opetellessa, kun palasin koulun penkille. Aikaiset aamuherätykset, säännöllisyys ja joka päivä itse vaatteiden valitseminen olivat viikkojen teemat, kuten uusiin ihmisiin tutustuminen ja kirjanpitokin. Viimeksi mainitun suhteen pää löi ihan tyhjää, vaikea kuvitella, että olen aikoinani kyseistä koulussa opiskellut. Kirjanpitoa en ole kuitenkaan koskaan töissä tehnyt ja reskontra töistäkin olen ollut poissa lähes kymmenen vuotta. Tämän takia palasinkin kouluun niin sanotusti kertauskurssille. Motivaatiokin on näin aikuisopiskelijana täysin erilainen kuin 16-vuotiaani koulun aloittajana. Käytännössä me opiskelemme kolmen vuoden asiat kahdessa kuukaudessa. Kaiken kaikkiaan opiskelut ovat lähteneet niin hyvin sujumaan, etten olisi osannut kuvitellakaan. Meillä on tosi kiva ryhmä ja kouluun on ollut kiva mennä. 

Ajattelin ensin, etten kerro työni lopettamisesta ja kouluun palaamisesta täällä mitään, mutta toisaalta se on aika vaikeaa, kun elämä pyörii seuraavat kuukaudet hyvin pitkälti koulun ympärillä. Haluan myös tsempata muita, jotka miettivät alan vaihtoa tai minun tapauksessani vanhalle alalle palaamista, ikinä ei ole liian myöhäistä! Ajattelin aina että olen jo liian vanha opiskeluun, mutta vakuutan että koululla on minua parikymmentä vuotta vanhempaa porukkaa ja onkin ollut mahtavaa kuulla erilaisten ihmisten työelämätarinoita. Mietin jo opiskelun jatkamista vaikka ihan uudelle alalle, mutta jää nähtäväksi mitä syksyllä teen. Kumma kyllä asia ei edes stressaa minua kuin hetkittäin, se on sitten sen ajan murhe. Voin aina palata kaupan alalle, jos tämä ei onnistu, mutta olisin katunut enemmän, jos en olisi edes yrittänyt. 

Ensimmäinen kouluviikko sisälsi myös jäätävää stressiä työharjoittelupaikan löytämiseen, kun koulun aloittaessa selvisi, että harjoittelu alkaa reilun parin viikon päästä! Melko pian selvisi, ettei työharjoittelupaikan saanti ole mikään läpihuutojuttu, vaikka itsellänikin oli jo valmiiksi useampi nimi listalla keneltä kysyä. Yksi eteen tullut ongelma oli harjoittelun ajankohta, kesäkuussa kun monet lomailevat ja homma kaatui jo siihen. En tiedä olenko täällä maininnut, mutten koskaan ole mennyt töihin virallisilla hakemuksilla, vaan suuni avaamalla oikeassa paikassa oikealle henkilölle, ja näin kävi myös harjoittelupaikan kanssa. Lopulta kaikki kävi parhain päin, ja ensi perjantaina olisi tosiaan määrä aloittaa harjoittelu töissä muutaman päivänä viikossa ja loput päivät koulussa. 

Tietysti mietin monesti, olenko ihan pähkähullu, kun jätin työni josta pidinkin ja hyppäsin käytännössä tyhjän päälle. Vielä en ole katunut yhtään, päinvastoin, pitkästä aikaa olen tuntenut innostusta ja asiat ovat loksahdelleet paikoilleen omalla painollaan. Haaveilin esimerkiksi pitkään tietynlaisesta säännöllisyydestä, maanantaista perjantaihin rytmistä ja vapaista viikonlopuista. Lähes kahdeksan vuotta vähittäiskaupan alalla vuorotyötä tehneenä, nämä ovat äärimmäistä luksusta!  

Ps. Kuvituksena asu tältä viikolta, noissa samoissa leopardi housuissa viihdyin myös koululla useammat päivät. Aloin muuten kuvaamaan koulupukeutumista Instagramin stoorien (@annejennika) puolelle, joten sieltä löytyy matalalla kynnyksellä kuvattuja asuja viikoittain.